Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

FCG laatii työvoimatarveskenaariot elinvoimaverkoston kunnille

FCG laatii työvoimatarveskenaariot elinvoimaverkoston kunnille

FCG laatii kevään aikana elinvoimaverkoston kunnille työvoimatarveskenaariot, joiden pohjalta voidaan valmistautua tulevaan, esimerkiksi nostamalla työllisyysastetta, vahvistamalla nettomuuttoa ja koulusta.

Työikäiset keskittyvät väestöennusteiden mukaan yhä voimakkaammin muutamiin suuriin kaupunkeihin ja niiden lähialueille. Valtaosassa kunnista työikäisten määrä on vähenemässä. Jo nykyisen noususuhdanteen aikana osaavan työvoiman puute on heikentänyt useiden yritysten kasvumahdollisuuksia. Työvoimapula-ammateiksi määritellään tällä hetkellä 48 ammattia, kun kaksi vuotta sitten niitä oli vain 15.

Vuoteen 2030 ulottuvat työvoimatarveskenaariot auttavat kuntia ja alueita hahmottamaan, miten työpaikkojen määrä on kehittymässä ja miten työvoimaa alueilla riittää. Työvoimatarpeisiin vastaaminen vaatii laaja-alaisia toimia. Maakuntakeskuksissa on keksittävä keinoja pysyä haluttuina asuinpaikkoina suurimpien kaupunkien rinnalla, muussa tapauksessa laajojen alueiden kehitys vaarantuu. Toisaalta etenkään voimakkaasti kasvavilla alueilla kotimainen työvoima ei riitä ratkaisemaan työvoimatarpeita. FCG laatii kevään aikana elinvoimaverkoston kunnille työvoimatarveskenaariot, joiden pohjalta voidaan valmistautua tulevaan, esimerkiksi nostamalla työllisyysastetta, vahvistamalla nettomuuttoa ja koulusta. 

Työvoimatarvetta tarkastellaan toimialoittain kolmessa eri skenaarioissa. Pohjana on koko maahan tehty toimialoittainen työpaikkaennuste (VATT 2015). Muuttuvia asioita ovat väestökehitysvaihtoehdot ja tiedossa olevien investointien vaikutukset. 

Työvoimatarve eri aloilla tulevaisuudessa


Hoivapalveluissa työvoimatarve kasvaa myös alueilla, joissa työikäisten määrä vähenee, kilpailu työvoiman saatavuudessa kiristyy. Esimerkiksi teollisuudessa ja matkailussa työpaikkakehitys ei ole riippuvaista paikallisen väestön määrästä. Näillä aloilla kasvavat yritykset voivat jättää investoinnit tekemättä ja siirtää tuotantoaan muualle, jos työvoimaa on huonosti saatavilla.

Liikennepolitiikan keinoin voidaan kehittää työssäkäyntialueita entistä yhtenäisemmiksi. Samalla työttömät ja vajaatyökykyiset on nähtävä keskeisenä paikallisena voimavarana. Työllisyysastetta voidaan nostaa myös ehkäisemällä syrjäytymistä ja työkyvyn ylläpidolla. Joillakin alueilla paluumuuton edistäminen voi muodostua yhdeksi keinoksi. Koulutusta ja kasvualoille on vahvistettava yhteistyössä yritysten kanssa. Tuottavuuden nostamisen, rakenteellinen työttömyyden vähentämisen ja työllisyysasteen muun nostamisen jälkeen keinoksi jää mm. työperäisen maahanmuuton ja alihankinnan lisääminen. 

Tarkastelussa lähtökohtana on alueen nykyinen työikäisten määrä, työvoima ja työttömyysaste sekä näistä johdettu työllisyysaste. Työllisyysastetavoite määritellään jokaiselle kunnalle suhteessa tämän hetkiseen tilanteeseen, siten että työttömyysaste on lähellä täystyöllisyystilannetta ja kun työvoiman osuus työikäisestä väestöstä kasvaa kansallisten tavoitteiden suuntaisesti. Työllisyysaste nousee näin yksittäisessä kunnassa laskennallisesti esim. 3 tai 5 prosenttiyksikköä suhteessa nykyiseen tilanteeseen.

Kuntaliiton, osallistujakuntien ja FCG:n yhteinen elinvoiman kehittämisverkosto kokoontui ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Kuntatalolla 28.3. Mukana kehittämisverkostossa ovat: Joensuu, Jyväskylä, Kangasala, Karkkila, Kotka, Kouvola, Kuopio, Kuusamo, Lahti, Lohja, Mikkeli, Raahe, Taivalkoski, Vantaa ja Vihti.

Lisätietoja selvityksestä:

Heikki Miettinen 
tutkimuspäällikkö
Puh. 0500 762675
heikki.miettinen a fcg.fi 

Jarno Parviainen
tutkija
Puh. 050 436 1473
jarno.parviainen a fcg.fi

Maria Vuorensola
Elinvoimaverkosto, projektipäällikkö
Puh. 040 7601288
maria.Vuorensola a fcg.fi  

Kirsi Klaile (kirsi.klaile a fcg.fi), 28.3.2019



Takaisin