Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

Tuulivoimalat eivät ole muuttolinnuille läheskään niin tuhoisia kuin on oletettu.

Tuulivoimalat eivät ole muuttolinnuille läheskään niin tuhoisia kuin on oletettu.

Voimaloiden linnustovaikutuksista on valmistunut laaja selvitys.

FCG Suunnittelu ja Tekniikka seurasi 2014–2018 välillä rakennettujen tuulivoimapuistojen linnustovaikutuksia Perämeren rannikkoalueella Kalajoella, Pyhäjoella, Raahessa, Iissä ja Smossa. Seurannassa oli 13 tuulipuistoa ja yhteensä yli 180 voimalaa.

Tuulivoimapuistot sijoittuvat lintujen merkittävimpien muuttoreittien varrelle. Kalajoen ja Raahen välisellä rannikkoalueella kulkee mm. laulujoutsenen ja metsähanhen päämuuttoreitti ja Simon ja Iin alueella mm. maakotkan ja piekanan päämuuttoreitti. 

Selvityksen kokonaistyömäärä oli mittava: esimerkiksi Simon ja Iin alueella tarkkailua oli 324 maastotyöpäivää.  Laajalla tutkimusalueella oli samanaikaisesti miehitettynä 1–3 tarkkailupaikkaa. Tuulivoimaloihin törmänneitä lintuja myös etsittiin tapauskohtaisesti tuulivoimalan alapuolelta noin 100–250 metrin laajuiselta alueelta.


Tuulivoimapuistojen läpi lentäessään linnut altistuvat tuulivoimaloiden törmäysvaikutuksille. Törmäyskorkeudellakin lentävistä linnuista vain pieni osa lentää niin lähellä tuulivoimaloita, että niillä on todellinen riski törmätä tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Nykyaikaisten tuulivoimaloiden keskinäinen etäisyys on tyypillisesti noin 600–900 metriä, joten linnuilla on hyvin tilaa liikkua myös tuulivoimapuiston alueella.


Tulokset 


Tutkimuksen päätulos on, että tuulivoimapuistot eivät ole katkaisseet lintujen muuttoreittejä edes niiden päämuuttoreiteillä Perämeren rannikkoalueella. Muuttoreiteissä on havaittu vähäisiä muutoksia lintujen kiertäessä tuulivoimapuistoja. Muutoin lintujen muutto kulkee alueella samalla tavalla kuin ennen tuulivoimapuistojen rakentamista.

Seurantajakson aikana löydettiin ja ilmoitettiin yhteensä 48 tuulivoimalaan törmännyttä lintua. Määrä on erittäin pieni, kun ottaa huomioon muuttavien lintujen määrän. Lajistossa korostuvat tuulivoimalan torniin törmänneet metsäkanalinnut (16 yksilöä), tuulivoimalan lapoihin törmänneet lokkilinnut (9) ja petolinnut (9). 

Tuulivoimalan lapojen ulottuvilla kaartelevan linnun riski törmäykseen kasvaa merkittävästi verrattuna tilanteeseen, jossa lintu lentää suoraviivaisesti tuulivoimalan ohi. Tämä korostuu kaartelevien lokkilintujen ja petolintujen kohdalla, mutta myös tervapääskyn kohdalla. Tervapääskyn törmäystodennäköisyys on laskennallisesti hyvin pieni, mutta tutkimuksissa löydettiin neljä tuulivoimalaan törmännyttä tervapääskyä.

Merikotkalla on kirjattu runsaasti läheltä piti -tilanteita, ja sen on havaittu lentävän vahingoittumattomana tuulivoimalan pyörivien lapojen välistä. Tutkimusalueelta on tiedossa viisi tuulivoimaloihin törmännyttä merikotkaa.

Selvitysten perusteella lintujen törmäykset tuulivoimaloihin ovat jääneet selvästi vähäisemmiksi kuin hankkeiden suunnitteluvaiheissa on arvioitu. Todetut törmäykset liittyvät etupäässä paikalliseen lajistoon, eivätkä esimerkiksi muuttaviin hanhiin, joutseniin tai kurkiin, kuten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) aikaan on laskennallisten mallien perusteella arvioitu. 

Vaikka tuulivoimaloihin törmänneiden lintujen löytämiseen liittyy erilaisia epävarmuustekijöitä, tulosten perusteella on selvää, että lintujen törmäykset tutkimusalueiden tuulivoimaloihin ovat harvinaisia lintujen liikkumisen kokonaislaajuuteen nähden

Tuulivoimapuistojen linnustovaikutusten seuranta perustuu hankkeiden kaavoituksen yhteydessä hyväksyttyyn seurantaohjelmaan, jota alueiden tuulivoimatoimijat toteuttavat.

Lisätietoja
Erityisasiantuntija, biologi Ville Suorsa
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy
+358 40 751 1266
ville.Suorsa a fcg.fi

Kirsi Klaile (kirsi.klaile a fcg.fi), 3.7.2019



Takaisin