Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

”Jokainen 30 elinvuoden pelastaminen on miljoonan euron arvoinen…”

3.10.2014 14:23

Selvitimme ensimmäistä kertaa Suomessa (FCG ja Itä-Suomen yliopisto: Ilkka Vohlonen, Mikko Vienonen ja Veli Koistinen) miten väki voi suurissa kaupungeissamme Espoossa, Helsingissä, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vantaalla.  Tutkimus julkaistiin viime elokuussa Yleislääkäri-lehdessä (5/2014, ss 17-23).

Keskimäärin kaikissa suurissa kaupungeissamme väestön hyvinvointi tavanomaisilla terveysmittareilla arvioituna on ”aika hyvässä mallissa”. Keskimääräinen elinajan odotekin on nousussa, kestävyysvajepoliitikkojen ja eläkerahastojen kauhuksi. Tämä asia selviää myös suurten kaupunkien hyvinvointikertomuksista. Luottamushenkilöt voivat siis nukkua yönsä rauhassa, ja päivisin keskittyä SOTE-uudistuksen odotukseen..

Ehkäistävissä olevat ennenaikaisesti menetetyt elinvuodet (PYLL-indeksi) mittaa ennenaikaisesti menetettyä elämää (vuosia/100.000 as.). Ihmisen elämähän on myös resurssi, jonka yhteiskunta menettää hänen kuollessaan ennenaikaisesti. OECD käyttää ”standardielämän” pituutena 70 vuotta, ja WHO on määritellyt kuolinsyyt, jotka nykytiedoin ja teknologialla olisivat periaatteessa ehkäistävissä ennen tätä ikää.

Niinpä, jos joku kuolee alkoholiin 30-vuotiaana, hän menettää elämästään 40 vuotta. Jos joku kuolee tupakan aiheuttamaan keuhkosyöpään 50-vuotiaana, hän menettää elämästään 20 vuotta. Mikäli  joku kuolee korkean kolesterolin aiheuttamaan sydäninfarktiin 60-vuotiaana, hänkin menettää elämästään 10 vuotta.

Vasta vuodesta 2006 lähtien Tilastokeskus on rekisteröinyt kuolinsyiden yhteydessä myös vainajan osoitteen. Tämä mahdollistaa kaupunginosakohtaisten PYLL-arvojen laskemisen.

Kun analysoimme suurten kaupunkien PYLL-arvot, hämmästyimme: kaupunkien sisäiset erot olivat moninkertaiset verrattuina kaupunkien välisiin eroihin, jotka ovat melko lähellä koko maan keskiarvoa. Sinänsä tämä on lähes sanomattakin selvää, koska ne itse omalla suuruudellaan juuri määräävät koko maan keskiarvon tason. Samalla on muistettava, että monet suurten kaupunkien kaupunginosat ovat väkirikkaampia kuin Suomen kunnat keskimäärin.

Löysimme kaikista suurista kaupungeista alueita, joissa ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien määrä sydän- ja verisuonitautien, syövän, itsemurhien, alkoholiperäisten syiden tai tapaturmien vuoksi olivat moninkertaisia parhaisiin kaupunginosiin verrattuna.

Syyt voivat olla moninaisia, mutta erot OVAT todellisia.  Kaikki kuolemat on laskettu mukaan, eikä kyse ole mistään otoksesta. Luonnollisesti yksi selittävä syy on se, että varakkaat ja koulutetut, terveemmät elintavat omaksuneet ja helpommin hoitoon pääsevät ihmiset asuvat ”paremmissa” kaupunginosissa, ja köyhät, kouluttamattomat ja sairaammat ”huonommilla” alueilla.

Vaikka se riittäisikin selitykseksi joillekin, se ei riitä perusteluksi sille, ettei mitään tarvitsisi tai voisi tehdä. Ehkäistävissä olevat ennenaikaiset kuolemat OVAT todellakin ehkäistävissä. Se ei välttämättä ole helppoa ja yksinkertaista, mutta mahdollista se on. 

Suurin yllätys meitä kohtasi, kun ”löysimme” Tilastokeskuksen tiedostoista ihmisryhmän, joille ei ollut voitu määrittää asuinpaikkaa. Helsingissä näitä ihmisiä oli yli 17.000, Oulussa alle 1.000. Noin puolet heistä on asunnottomia ja muut muiden nurkissa asuvia, merillä ja vankiloissa olevia - onpa joukossa ulkomailla asuvia diplomaatteja ja kansainvälisten järjestöjen virkamiehiä ja  -naisia ilman vakinaista osoitetta Suomessa, vaikka ovatkin kirjoilla jossain kunnassa.

Tämän väestöryhmän ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien määrä oli järkyttävän suuri, kaupungista riippuen 3-7 kertaa suurempi kuin kussakin kaupungissa keskimäärin. Olemmekin alkaneet kutsua tätä väestöryhmää ”maanalaiseksi kaupungiksi”. Keskuudessamme siis elää suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ikinä saavuta mitään eläkeikää.

Juuri nyt olisikin mitä parhain hetki ja tilaisuus pohtia yhdessä, mistä kaupunginosakohtaiset erot voivat johtua ja mitä niille OIKEASTI voidaan tehdä.  Mahdollisuuksia on, eikä se aina suinkaan vaadi suuria budjettilisäyksiä. Voisi jopa saada aikaan säästöjä ja tulojakin, jos uskallusta ja mielikuvitusta riittää.

Samanlaisen profiilin omaavat eri kaupunkien kaupunginosat voisivat yhteistyössä etsiä ratkaisumallejaan ja kysyä neuvoa alueilta, missä sama ongelma on jo keskimäärin pienempi.  Myös muualla maailmassa kertyneitä kokemuksia kannattaa kuulostella. Samoin väestön kuulemista ja yhteistyötä tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa voi hyödyntää.

Kuntaliiton aloitteesta liikkeelle lähteneet FCG:n terveyshyöty UTILIS SANITAS -verkostohanke ja FIN-PYLL-hanke kokoavat asiasta kiinnostuneita kuntia yhteiseen urakkaan.

Jokaisen menetetyn elinvuoden kansantaloudellinen hinta tämän päivän bruttokansantuotteen arvon mukaan on noin 33.500 euroa.  Laskelmiemme mukaan ”Jokainen 30 elinvuoden pelastaminen on miljoonan euron arvoinen…” 

 

Terveisin,

Mikko Vienonen

LKT, Erityisasiantuntija/FCG Konsultointi

 

PYLL.jpg