Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

Palveluista yhteisöllisyyttä

27.11.2014 16:08

 

Suomalaiselle sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjälle palvelut tarjoillaan usein valmiiksi paketoituina erikseen hyvä- ja huono-osaisille. Palvelujen luokittelu rajaa usein myös julkista keskustelua hedelmättömälle maaperälle. Näin on päässyt käymään esimerkiksi lastensuojelussa.

Lastensuojelua ei voida syyttää sen tarpeen ja kustannusten räjähdysmäisestä kasvusta 2000-luvulla. Lastensuojelulla ei nimittäin ole juurikaan tekemistä ennaltaehkäisevän lastensuojelun kanssa, jota annetaan esimerkiksi lapsen luonnollisissa kasvuympäristöissä, kuten kodissa ja sen lähiympäristöissä, päiväkodeissa, kouluissa ja vapaa-ajan ympäristöissä. Tulisiko lastensuojelun sijaan puhua vaikkapa perheiden tarvelähtöisistä palveluista?

Lastensuojelun nykytila kuvaa todellisuutta, jossa palkka-armeija rientää hätiin liian monen kohdalla vasta silloin, kun on liian myöhäistä. Perheiden elämää kontrolloivaa lastensuojelua pelätään ja sen asiakkaaksi joutuminen koetaan usein rangaistuksena epäonnistumisesta kasvatustehtävässä.

On pakko kysyä, olisiko sittenkin järkevämpää olla enemmän läsnä arjessa silloin, kun voimavaroja on vielä runsaasti ja kenen tehtävä tämän tulisi ensisijassa olla? Pelkästään lastensuojelusta aiheutuu veronmaksajille vuodessa yli miljardin euron lasku. Toinen varmasti kasvava menoerä muodostuu päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivistä ikäihmisistä, jotka lopulta löytyvät melko varmasti ympärivuorokautisen hoidon piiristä – tai sitten eivät.

Monien lastensuojeluperheiden kuten myös ikääntyneiden pahoinvoinnin taustalla on koettua yksinäisyyttä ja voimattomuutta selvitä arjen haasteista. Päihteiden tullessa mukaan kuvioihin ja mielenterveyden järkkyessä ongelmat heijastuvat välittömästi lähiyhteisöihin. 

Ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta yksi suurimmista potentiaaleista voidaan paikantaa yhteisöjä aktivoiviin palveluihin. Voisivatko yksinäiset ikääntyneet ja tukea tarvitsevat lapsiperheet olla toisilleen arjessa kannatteleva voimavara?

Palvelujärjestelmän yhtenä keskeisenä tehtävänä olisi tuen tarpeen varhainen tunnistaminen, yhteisöjen aktivoiminen, tarvelähtöisten palveluinnovaatioiden hyvinvointi- ja tuottavuushyödyn seuranta ja resurssien kohdentaminen parhaiten tuottaviin ennakoiviin palveluinnovaatioihin.

 

 

Niko Lankinen

konsultti, hyvinvointikonsultointi