Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

Homeongelma, talossa vai päässä?

20.9.2016 16:33

Kirjoittaja: Toimialajohtaja Juhani Pirinen, FCG Rakennusterveys ja sisäilmasto. Ennen tuloaan FCG:lle Juhani toimi viisi vuotta Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkönä.

Viime aikoina on jälleen kuultu arvovaltaisilta tahoilta, että homeongelma on hysteriaa ja että käyttäjät oireilevat taloissa omia aikojaan, ilman todellista syytä. On kuultu, että asiantuntijoiden suorittama ”pelottelu” aiheuttaa ihmisten huolestumisen ja tämä johtaa kuviteltuihin tai assosioituihin oireisiin.

Näitä kommentteja kuuluu siitä huolimatta, että vuoden 2013 ROTI- raportin (rakennetun omaisuuden tila) mukaan rakennusten korjausvelka on 30-50 miljardia ja ympäristö- ja sosiaali- ja terveysministeriöiden mukaan 600-800 000 suomalaista altistuu joka päivä kosteusvaurioiden tuottamille sisäilman epäpuhtauksille. Samaan johtopäätökseen tuli myös eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisema homeraportti (2012), jonka mukaan mm. kouluista ja päiväkodeista 12–18 % sekä hoitolaitoksista 20–26 % on merkittäviä kosteusvaurioita.

Onhan tämä kuvitteluteoriakin yksi tapa käsitellä ongelmaa. Varmasti kymmenien tuhansien oirehtivien suomalaisten joukossa on myös heitä, joiden kohdalla tämä pitää jollain tavalla paikkansa. Tämän tyyppisten lausuntojen antajille on kuitenkin usein yhteistä se, että heillä ei ole ensikäden konkreettista kokemusta kuntotutkimuksen teosta tai rakenteiden avaamisesta. He eivät ole välttämättä olleet paikalla, kun kaivamme sokkeleiden välistä mätää, haisevaa puuta ja mineraalivillaa, pöyhimme alapohjien mustuneita ja maakellarilta haisevia puruja tai avaamme muovimattoja, joiden alla olevan pilaantuneen liiman katku lähes vie tutkijoilta tajun.

Kosteusvaurioita ja sisäilmaongelmia tutkivat asiantuntijat tietävät empiirisesti, että rakennusten vauriot aiheuttavat oireilua, koska ovat itse nähneet nämä vauriot, haistaneet nämä vauriot ja ikävä kyllä, muutamat myös itse oireilleet näiden vaurioiden vaikutuksesta. Henkilökohtainen kokemus vaurioista konkretisoi ongelman olemassa olon ja vakavuuden. Kun on nähnyt ja haistanut lahon, mädän ja homeen, sisäilmaongelma ei ole enää uskon asia – se on fakta.

 

Tästä huolimatta hysterisoituminen pitää estää, pelotteluun ei ole tarvetta ja vastakkainasettelua omistajien ja käyttäjien välillä ei saa syntyä. Kaikki rakennukset eivät ole vaurioituneita eivätkä vaurioidukaan, jos niitä huolletaan ja korjataan ajoissa. Jos sisäilmaongelmia esiintyy, niin rakennusten kuntotutkimusten ja korjausten onnistuminen vaatii kaikilta kärsivällisyyttä, hyvää tahtoa ja varsinkin avointa ja eteenpäin vievää viestintää. Rakennukset ovat yleensä korjattavissa –tosin se vaatii osaamista, huolellisuutta ja rahaa.

Viesti, että ongelma on korvien välissä, on yleensä väärä ja johtaa tuhon tielle.