Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

Tarvitsemme aikaperusteista toimintolaskentaa

14.6.2017 00:00

Sosiaali- ja terveydenhuollon erityispiirteenä on palvelutuotannon ytimen muodostuminen pitkälle erikoistuneiden sote-ammattilaisten työpanoksesta. Yleisesti tiedossa oleva näkemys on, että sote-kustannuksista noin kaksikolmasosaa (60-70%) muodostuu palkka- ja muista henkilöstösidonnaista menoeristä.

Terveydenhuollon kustannuslaskentaan erikoistuneet kansainväliset tutkijat ovatkin alkaneet korostaa aikaperusteinen toimintokustannuslaskennan (Time-Driven ABC) etua henkilöstöintensiivisessä palvelutuotannossa. Aikaperusteisessa toimintokustannuslaskennassa palvelujen tarvitsemien resurssien kustannukset kohdistetaan suoraan aikaperusteisesti palveluille, kun taas perinteisessä toimintolaskennassa resurssikustannukset kohdistetaan ensin toiminnoille ja vasta sitten palveluille tai asiakkaille.

Nykyisin kuntayhtymäpohjaisille sairaanhoitopiireille on riittänyt, että kunnilta perittävä yhteisölaskutus sekä suora asiakaslaskutus kattavat keskimäärin sairaanhoitopiirin kustannukset. Lisäksi kuntayhtymillä on ollut mahdollisuus esittää omistajilleen vaade lisärahoituksesta, mikäli kesken vuoden tai vuoden lopussa on todettu, ettei tuotetuille suoritteille määritellyillä hinnoilla kyetä kattamaan toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. 

Tällainen toimintamalli on mahdollistanut käytännössä tilanteen, että joidenkin palveluyksiköiden suoritehinnat ovat voineet johtaa miljoonien alijäämään, jota on sitten kompensoitu toisten palveluyksiköiden merkittävillä ylijäämillä. Käsitys palvelutuotannon todellisista kustannuksista ja arvon syntymisestä on ollut rajallinen. 

Sote-rahoitus vaatii toimintakulttuurin muutosta

Sote-uudistukseen liittyvän lainsäädännön valmistelu on vihdoin konkreettisesti avaamassa ymmärrystämme sote-rahoituksen muutostarpeesta. Kapitaatio- ja suoriteperusteisuus ovat sanoja, jotka esiintyvät valmistelun kanssa tekemisissä olevien tahojen huulilla. Kaavailuissa esitetään, että kaksikolmasosaa palvelutuottajan tuloista tulisi kapitaatioperusteisesti ja yksikolmasosaa suorite- tai palkkioperusteisesti. 

Mikäli tämä toteutuu, on sote-palvelutuottajilla edessä todella merkittävä toimintakulttuuriin liittyvä muutos. Samalla kun palvelutuottajilla ei jatkossa tulisi olemaan mahdollisuutta esittää rahoittajalle lisärahoitusvaateita, on palvelujen kustannusten oltava tasolla, joka mahdollistaa taloudellisesti terveen ja jatkuvaan kehittämiseen perustuvan toiminnan. 

Uudistus siis aiheuttaisi velvoitteen ymmärtää, millaisia lisäarvotoimintoja organisaation palvelutuotannossa tarvitaan ja millaisia resursseja toimintojen toteuttaminen edellyttää. Kustannustekijöiden täsmällisempi tunnistaminen avaa mahdollisuuden toiminnan kehittämiselle sekä mahdollisen hukan eliminoimiselle. 

Kustannuslaksenta on yhdenmukaistettava

Alueellisen toiminnan näkökulmasta palveluverkoston optimointi eli palvelujen kysynnän ja saatavuuden mahdollisimman hyvä kohdentaminen alueella ei ole mahdollista, mikäli päätöksentekijällä ei ole käytettävissään toiminnan keskeisistä elementeistä riittävän yksityiskohtaista ja luotettavaa kustannustietoa. Vertailtavuuden mahdollistamiseksi, on alueen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon kustannuslaskennan perusperiaatteet yhdenmukaistettava. Tällöin myös objektiivisempi arviointi itsetekemisen ja ostamisen välillä paranee.

Jotta kansainvälisesti huomiota saanut Value-Based Healthcare –ajattelu saadaan käytännössä rantautumaan myös Suomeen, on sosiaali- ja terveydenhuollossa kyettävä tunnistamaan ne toiminnot, jotka palvelutuotannossa tuottavat todellista arvoa eli hyvinvointihyötyä. Kun näitä toimintoja aikaansaavien resurssien aikaperusteinen mittaaminen ja kustannusallokaatio saadaan reaaliaikaisesti alueellisten sote-organisaatioiden käyttöön, luodaan edellytykset arvoperusteiselle palvelutuotannon arvioinnille ja muutostarpeiden ennakoinnille.

Tekstin kirjoittaja Kari Lappalainen toimi toimitusjohtajana FCG Prodacapo Group Oy:ssä.

kari.lappalainen@fcg.fi

 

Tutustu myös Kari Lappalaisen ja Petri Kivisen artikkeliin "Tietämyksenhallinnan avulla ennaustamisesta aktiiviseen ennakointiin", joka on julkaistu Finnish Journal of eHealth and eWelfare -lehden numerossa 1/2017.