Seuraa uutisvirtaamme ja lue tuoreimmat julkaisumme

Kansallinen korjausrakentamisen ohjelma tarpeen

15.3.2017 08:52

Kirjoittaja: Toimialajohtaja Juhani Pirinen, FCG Rakennusterveys ja sisäilmasto. Ennen tuloaan FCG:lle Juhani toimi viisi vuotta Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkönä

Huolimatta Kosteus- ja hometalkoista ei kosteusvaurioituneiden ja sisäilmaongelmaisten rakennusten määrä ole valitettavasti muuttunut viimeisten vuosien aikana miksikään. Sitä mukaa kun yhden korjaamme, putkahtaa kaksi uutta ongelmataloa tilalle. Rakennustemme rakenteelliset peruskorjaukset ovat edelleen pääosin tekemättä.

Rakennuksemme ovat myös aika vanhoja siihen nähden miten huonosti ne on aikoinaan tehty. Niissä on paljon vaurioitumisherkkiä rakenneosia kuten kosteaa maata vasten valettuja, yläpuolelta lämmöneristettyjä betonilattioita, betonisten välipohjien muottilaudoituksia, kosteita kellariseiniä ja huonosti eristettyjä pesutiloja. Lisäksi monissa yli 40 vuotta vanhoissa rakennuksissa on edelleen ensimmäinen putkiremonttikin tekemättä. 

Koulujen keski-ikä on yli 50 vuotta ja päiväkotien yli 40 vuotta. Yli puolet niistä on siis käytännössä loppuun kulutettuja, ja tarvitsevat perusteellisen korjauksen. Ikävä kyllä paljon on korjattu myös siten, että varsinaisia vanhoissa rakenteissa ja järjestelmissä olevia riskialttiita ratkaisuja ei ole samalla ymmärretty korjata, vaan on rakennettu uutta vanhan ongelman päälle.

Todennäköisesti suurin syy sisäilmaongelmiin liittyy siihen, että korvausilmaa kiskotaan maasta kantavien seinien ja lattiavalun välisestä raosta tai ryömintätilan epätiiviin kannen läpi. Maassa kasvaa lähes aina mikrobeja eikä sen kautta tulevaa ilmaa kannattaisi hengitellä.

Kosteus- ja sisäilmaongelmia on yritetty saada hallintaan erilaisilla ohjelmilla kuten Kosteus kuriin -kampanjalla, Sisäilmavuosi-teemalla ja viimeiseksi Kosteus- ja hometalkoilla. Näissä ohjelmissa on kieltämättä parannettu osaamista ja ohjeistoja, jotka alkavat olla hyvällä tasolla. Myös rakentamislait ja -asetukset ovat tässä suhteessa jämäköityneet paljon. Kuvaavaa ohjelmille on aina ollut se, että euroja ei niissä ole paljoa liikuteltu. Eli rakennuskannan korjaamiseen tarvittavien resurssien organisointi ei ole koskaan kuulunut ohjelmien piiriin. Valtion kiinteistöt on tosin siirretty pääosin Senaattiin ja niitä hoidetaan jo periaatteessa tulorahoituksella.

Jos me oikeasti haluamme ratkaista homeongelman, tarvitsemme kansallisen korjausrakentamisohjelman vanhenevan rakennuskannan korjaamiseksi. Tarvitsemme toimintamallin, jossa kerrotaan mitä korjataan, mitä puretaan ja millä rahalla se kaikki tehdään. Sote-uudistus antaisi osaltaan tähän kenties mahdollisuuden, jos tilaisuus osattaisiin hyödyntää. Kun tilojen hallinto siirretään uusille tahoille, voitaisiin samalla organisoida rakennusten riskiarvioinnit ja ohjata rakennukset terveelle tielle.

Kuntien muut kiinteistöt tarvitsisivat myös selkeän ohjeistuksen siitä, mitä tehdään erilaisten rakennusten kanssa ja mitkä ovat perusteet esimerkiksi rakennusten purkamiselle ja mitä tehdä riskirakenteiden kanssa. Milloin rakenteita pitää korjata perusteellisesti, milloin tiivistää tai kapseloida ja milloin on syytä antaa periksi ja purkaa talo. FCG:ssä me teemme paljon korjaustapa-arviointeja ja laskemme eri korjaustapojen kustannuksia ja vertailemme niitä myös uudisrakentamiseen. Kustannustietoisuus antaa hyvää pohjaa päätöksenteolle, vaikkakaan rakennusten kunto ei yleensä ole määräävin tekijä vaikkapa kouluverkkoa suunniteltaessa.

Myös uusille innovaatioille olisi varmasti tilausta esimerkiksi koulu- ja päiväkotirakentamisessa. Muuttotappiokuntiin kannattaisi ehkä purkukuntoisten rakennusten tilalle luoda siirrettäviä ja muunneltavia rakennuksia, jolloin esimerkiksi päiväkoti voitaisiin tarpeettomaksi käydessään joko muuttaa senioritaloksi tai myydä kokonaan pois seuraavaan kuntaan.