1/2016

Erilainen suunnitteluprojekti

15.2.2016

Teksti: Paula Böhling
Kuvat: Mikko Kurri, Jarmo Teinilä

Petajäveden Säätutka


Petäjäveden tutka­tornin korkeus on 26 metriä, suojakupu mukaan lukien mittaa on 33 metriä. Jokainen suunnitteluala tekee ensin oman suunnitelmansa itsenäisesti. Sen jälkeen kaikki suunnitelmat yhdistetään kolmiulotteiseksi tietomalliksi. 

Mikko Kurri

Säätutka havaitsee vesisateet yli 250 kilometrin etäisyydeltä ja lumisateet noin 120 kilometrin päästä, Mikko Kurri kertoo


Ilmatieteen laitoksen uusin säätutka otettiin iime syksynä käyttöön Petäjävedellä. Sen ansiosta Keski-Suomessa ja myös koko maassa saadaan aikaisempaa parempaa sääpalvelua. 


Petäjäveden tutka nähtiin tarpeelliseksi, koska Keski-Suomessa oli katvetta eritoten talvisaikaan. Nyt lumisateiden ajoittuminen ja voimakkuus pystytään ennustamaan paremmin, mikä auttaa esimerkiksi teiden talvi­kunnossapidossa, kertoo tutkija Mikko Kurri Ilmatieteen laitokselta.


Kaikkiaan Ilmatieteen laitoksella on kymmenen säätutkaa eri puolilla maata: Petäjäveden lisäksi Korppoossa, Vantaalla, Kaipiaisissa, Kesälahdella, Ikaalisissa, Kuopiossa, Utajärvellä, Vimpelissä ja Sodankylän Luostotunturilla. 


Uudet tutkat hyödyntävät suomalaisen Vaisalan kaksoispolarisaatioteknologiaa, mikä parantaa tutkadatan ja kuvien laatua.

Varman päälle

Kurri kertoo, että säätutkahanke alkaa yleensä tarkan sijaintipaikan etsimisellä. Tie, tietoliikenneyhteydet ja sähköt pitää olla tai sitten ne on rakennettava. Vesitorneja ja muuta olemassa olevaa infraa hyödynnetään, jos mahdollista.


– Korkeat paikat ovat parhaita, koska horisontin pitää olla mahdollisimman vapaa. Mitä korkeammalla ollaan, sitä matalampi torni tarvitaan ja sitä pienemmät ovat kustannukset.


Rakenteeltaan kaikki Ilmatieteen laitoksen tutkatornit ovat jokseenkin samanlaisia: keskellä kierreportaat, useita tasoja ja ylhäällä kaksi lämmintä tilaa, tekninen tila ja tutkalaitteistoa varten eristetty tila. 


Tornin pitää kestää kova tuulikuorma ja tutkan pyörimisen aiheuttama vääntö. Ja talotekniikan pitää olla niin varman päälle, ettei sen takia tarvitse lähteä paikan päälle. Itse tutkalaitteen takia paikalla käydään vain kerran vuodessa.

Vuorovaikutteista ja nopeaa

Tutkatornin suunnittelu vaatii tiivistä vuorovaikutusta tilaajan ja suunnittelijoiden kesken.


– Suunnittelijoilta tulee ehdotus, se käydään läpi, suunnitelmaa parannetaan ja taas katsotaan, tutkija kuvailee. 


Petäjäveden ja Kesälahden tutka­tornit suunniteltiin mallintamalla. Se on Kurrin mielestä hyvä tapa, koska suunnitelma saadaan vastaamaan mahdollisimman tarkkaan lopullista tilannetta. Käytettävyyden arviointi helpottuu, virheet on helppo havaita ja virheiden korjaaminen käy kätevästi. 


Tornit rakennetaan konepajalla, jossa ne nykyisin myös kalustetaan. – Sitten vain tuodaan paikalle, nostetaan pystyyn ja pultataan paikalleen. Lopuksi asennetaan tutka­laite ja kupu. Kustannustehokasta ja nopeaa. 


Petäjäveden hanke vietiin läpi poik­keuksellisen nopeasti. Suunnittelu alkoi maaliskuussa 2015, ja tutka otettiin käyttöön lokakuussa. 


Kurrin mukaan kaikki meni kohdalleen sekä aikataulutuksessa että budjetoinnissa. 

Hyvä ja pitkä yhteistyö

FCG teki Petäjäveden tutkahankkeessa pohja­tutkimukset, arkkitehtisuunnittelun, rakennesuunnittelun, LVI-suunnittelun ja sähkö­­suunnittelun sekä valmisteli kaupalliset asiakirjat. 


– Meillä on ollut Ilmatieteen laitoksen kanssa pitkä ja hyvä yhteistyö. Olemme olleet mukana tutkahankkeissa 1990-luvun alkupuolelta saakka, toteavat suunnittelupäällikkö Eija Rauhamaa-Kujala ja toimialajohtaja Kari Lomperi FCG:ltä.


Suunnittelumenetelmät ovat uudistuneet tänä aikana perusteellisesti. Aluksi piirrettiin käsin, sitten tehtiin AutoCADilla kaksi­ulotteisia kuvia, ja nyt eri alojen tekemät suunnitelmat yhdistetään kolmiulotteiseksi tietomalliksi. 


– Ennen osa ongelmista ja mahdollisista törmäyksistä huomattiin vasta työmaalla, mutta nyt ne voidaan todeta jo tietomallista. 


Mallintaminen myös nopeuttaa ja helpottaa mahdollisen seuraavan tutkan suunnittelua. 


Rauhamaa-Kujala toimi Petäjäveden hankkeessa projektipäällikkönä ja vastasi arkkitehtisuunnittelusta, Lomperi vastasi rakennesuunnittelusta.