1/2013

Itä-Suomen vesistöjen pohjakerrostumien haitta-aineet kartoitettu

19.2.2013

Näytteenottoa


Santtu Massinen virittelee Limnos-sedimenttinäytteenotinta.

Itä-Suomen vesistöissä tutkittiin viime syys- ja lokakuussa laajasti pohjakerrostumien maa-aineksien eli sedimenttien haitta-aineita ja pohjaeläimiä teollisuuslaitosten ja yhdyskuntien läheisyydestä. Tutkimus oli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten yhteishanke, jonka rahoitti ympäristöministeriö. Kilpailutuksen voittanut FCG vastasi tutkimuksen näytteenotosta ja tulosten raportoinnista.

– Näytteitä otettiin 38 kuormitetulta vesialueelta ja neljältä vähemmän kuormitetulta vertailualueelta, jotka oli valittu ELY-keskusten asiantuntijaryhmissä. Haitta-ainepitoisuuksien lisäksi tutkittiin mahdollisen pilaantumisen vaikutuksia pohjaeläimistöön 19 pisteessä, kertoo FCG:n johtava asiantuntija Arto Itkonen, joka toimi hankkeen projektipäällikkönä ja oli myös mukana näytteenotossa.


Tutkimuspisteiden sijaintialueita kuormittavat tai ovat aiemmin kuormittaneet metalli- ja puunjalostusteollisuus, jätevedenpuhdistamot, kaivos- ja kemiateollisuus, kaatopaikat, turvetuotanto ja puutarhatuotanto sekä pilaantuneet maaperäkohteet. Tutkimuskohteiksi valikoitui enimmäkseen Itä-Suomen isoja selkä­vesiä, kuten Saimaa, Pielinen, Kallavesi, Pihlajavesi, Haukivesi ja Pyhäjärvi sekä muutama pienempi järvi.
– Hankkeen taustalla olivat Varkauden Huruslahdesta ja sen alapuoliselta Haukivedeltä vuonna 2008 löydetyt sedimentin korkeat, vesieliöstölle myrkylliset TBT-pitoisuudet, toteaa ympäristöinsinööri Esa Rouvinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta. EU:n suunnalta oli myös saatu viestiä Suomen sisävesien liian vähäisestä tutkimustyöstä.

Pilottihanke

– Kyseessä oli ensimmäisistä tässä mittakaavassa tehdyistä alueellisista sedimentin haitta-ainekartoituksista. Apuna haitta-aineiden seulonnassa oli uusi analyysipaketti, jolla voitiin tutkia kerralla yli 240 haitta-ainetta, kertoo Itkonen. Projektin tarkoituksena oli myös kehittää uusia työkaluja sedimentin velvoitetarkkailuun, vesistöjen käytön alueelliseen ohjaukseen ja vesienhoidon toteuttamiseen. Sedimentin ympäristömerkitystä on korostettu EU:n Vesipuitedirektiivissä.
FCG:ltä hankkeeseen osallistui 10 hengen työryhmä Satamat ja vesiväylät ja Ympäristö ja energia -ryhmistä. Pohjaeläinten määritykset suoritti Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy.
– Näytteenotossa oli paljon hyötyä Pookin matalataajuusluotauslaitteistosta, jonka avulla voitiin varmistaa, että näytteet tulivat edustavilta pehmeiltä pohjan alueilta, toteaa Itkonen. Tutkimushanke oli melkoinen logistinen haaste, kun 390 näytteen kerääminen 42 näytepisteestä pyrittiin organisoimaan mahdollisimman sujuvaksi. Matkaa maitse kertyi noin 3 500 km ja vesitse 200 km. Näytteet lähtivät pikarahtina eri laboratorioihin. Pohjaeläinnäytteet seulottiin sitä ennen kentällä.

Loogisia tuloksia

– Tutkimustulokset olivat sangen johdonmukaisia ja osoittivat, että suurimmat haitta-ainepitoisuudet löytyivät aivan sedimenttien pintakerroksesta. Pohjaeläimistä löytyi jonkun verran enemmän kehityshäiriöitä kuin aiemmissa selvityksissä. Erilaisten kuormituslähteiden vaikutukset näkyivät niille tyypillisinä haitta-aineina sedimentissä, arvioi sedimentin geokemiasta aiemmin väitellyt Itkonen.


Rouvinen pitää nyt saatuja tuloksia aika pitkälti odotusten mukaisina, vaikka pitoisuudet saattoivatkin paikoitellen ylittää tai alittaa ennakkoarviot. Pientä nuhraantumista oli todettavissa laajemminkin, hän sanoo. Tutkimus saa jatkoa, mikäli tarvittava rahoitus löytyy. Tietyt kuormitetut alueet kaipaisivat vielä lisätarkennuksia.
– Sedimenttien haitta-aineet aiheuttavat monasti isomman terveysriskin kuin pilaantuneet maat, koska ihmisten altistuminen esimerkiksi uidessa tai kaloihin kertyneitä haitta-aineita syömällä on varsin mahdollista. Asiaan on herätty kunnolla vasta viime vuosina. Huolestuttavaa on se, että korkeita pitoisuuksia ei tässä tutkimuksessa löytynyt pelkästään ennestään tunnetuista kohteista ranta-alueilta vaan myös selkävesiltä. Syvännesedimentin kohonneet arvot saattavat kertoa huomattavasti kohonneista pitoisuuksista jossain lähempänä kuormituslähteitä, Itkonen huomauttaa.