2/2014

Hyvä paha velka?

10.9.2014

Yhden totuuden Suomessa kuntien huono taloustilanne on yleistys, jota harvoin kyseenalaistetaan. Mutta onko tilanne todella tällainen? Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen haluaa ravistella vakiintuneita käsityksiä ja tarkastella niitä eri näkökulmasta.

Kuntien tilinpitokäytäntö muuttui, kun se yhtenäistettiin ja tuli voimaan vuonna 1997. Silti julkisuudessa kuntataloudesta esitetään edelleen arvioita, jotka eivät perustu tilinpitoon. 


– Oikea tapa on tarkastella tunnuslukuja kuntien omasta kirjanpidosta. Sen perusteella kunnille on kertynyt vuosina 1997–2013 ylijäämää yhteensä 7,38 miljardia euroa. Julkisuudessa puhutaan kuitenkin 2 miljardin alijäämästä esimerkiksi vuonna 2012, Niemeläinen hämmästelee. 


Erilainen luku on peräisin kansantalouden tilinpidosta, jossa termiä “alijäämä” käytetään kuvaamaan jonkin sektorin velkaantumista muille kansantalouden sektoreille. Paikallishallinnon nettoluotonotto olisi vertailukelpoinen tunnusluku.
– Ylijäämän olemassaoloa ei saa kuitattua sillä, että summaa ei löydy kunnan kassasta tai pankkitililtä. Eihän varallisuutta määritellä muuallakaan vain tiliotetta lukemalla, hän huomauttaa.

Tervettä vai epätervettä velkaa?

– Kunnilla on kahdenlaista velkaa, tervettä ja epätervettä. Eikä kunnan pidäkään olla velaton, arvioi Niemeläinen ja antaa esimerkkinä terveestä velanotosta Pelkosenniemen, joka oli aiemmin kriisikuntien listalla. Kuntien takauskeskus kävi sen talouden tarkkaan läpi ja totesi, että uuden terveyskeskuksen rahoittaminen tuottavan omaisuuden myynnillä olisi huono päätös. – Jos kunta saa 250 000 euroa osinkotuottoja ja velanhoitoon menisi vain 60 000 euroa, ei tuottavaa omaisuuserää kannata myydä velanoton välttämiseksi.
Ratkaisut pitää tehdä tapauskohtaisesti ja kunnan oma taloustilanne huomioon ottaen, hän huomauttaa. Totuutta ei voi määritellä ulkopuolelta tuntematta asiaa tarkemmin. 

Pankkijärjestelmän heikkoudet ja vahvuudet

– Yksityinen pankkijärjestelmä on Suomelle elintärkeä, vaikka suomalaiset rahamarkkinat eivät ole kovin kehittyneitä. Julkinen valta on perinteisesti tukenut hiljaisesti varsinkin säästö- ja osuuspankkeja. Nyt ei tukielementtiä enää ole, vaan pankkien pitää pääomittaa itsensä, jotta ne pystyvät toimimaan markkinaehtoisesti, sanoo Niemeläinen ja torjuu samalla väitteet siitä, että Kuntarahoitus ja Kuntien takauskeskus vinouttaisivat kuntien velanottoa. – Ketään ei pakoteta velkaantumaan. Tämä on viranomaisjärjestelmä, joka pudottaa oikeasti alijäämäiset kunnat kriisikuntien joukkoon, hän muistuttaa.

“Katoavat” poistot?

Niemeläinen haluaa avata keskustelun myös tavasta kirjata kuntien investointeihin saamat valtionosuudet. Niitä ei kirjata kunnan taseeseen, joten ne näyttävät häviävän savuna ilmaan, vaikka kyseessä on merkittävä menoerä valtiolle ja tulo kunnille, Niemeläinen ihmettelee. Vuosina 2002–2012 valtio tuki kuntien investointeja noin 2,4 miljardilla eurolla. 

Kuntien ja kuntaryhmien lainakanta ja rahavarat 1991-2018, mrd. €


Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta sekä rahavarat
1991–2018, mrd. € (käyvin hinnoin) (arviot painelaskelman mukaan)


Lähteet: Vuodet 1991–2013 Tilastokeskus.
Vuosien 2014–2018 arviot valtiovarainministeriö 2.9.2014.