2/2014

Kunnat uuteen kuosiin

10.9.2014

– Kunnat pitäisi ainakin osittain keksiä uudelleen, jotta ne täyttäisivät paremmin niille asetetut tehtävät. Ei kunta ole pelkkä palvelumarket, vaan sen tulee olla sekä demokraattinen vaikuttaja että elinvoiman edistäjä omalla alueellaan, esittää Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen.

Kunnalliset palvelut tuotetaan Kietäväisen mielestä pääasiassa kilpailukykyisesti, mutta alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Kunnalla pitää olla myös selkeä käsitys siitä, mitä se omistaa ja miksi.


Rikas vai köyhä kunta?

– Kuntien taseissa on paljon varallisuutta, mutta varsinainen ongelma on kuntien tulojen ja menojen epäsuhta, sanoo Kietäväinen. Taseessa on useissa tapauksissa aliarvostettuja eriä, kuten energialaitokset sekä vesi- ja viemärilaitokset. Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto on pyrkinyt poistoaikoja lyhentämällä tuomaan investoinnit lähemmäs niiden todellisia pitoaikoja. Rahoituslaskelma kertoo selkeästi, mikä on kunnan tulojen ja menojen suhde, Kietäväinen arvioi. Uusi kuntalaki tekee kunnista selkeämmin konserneja korostamalla konserniohjauksen ja hyvän hallinnon periaatteita. 

– Kaikkien investointien haaliminen taseeseen ei ole enää perusteltua, koska uusiakin rahoitustapoja on tarjolla, hän toteaa. – Elinkaarimallit ovat hyvä vaihtoehto yksityisen ja julkisen tahon yhteistyölle. Sitä paitsi kunnalliset varainhankintakustannukset ovat edullisia matalan korkotason vuoksi. Lainakanta kannattaa tietysti pitää järkevissä rajoissa. Eikä tuloja kannata vähentää myymällä parhaiten kannattavaa omaisuutta.  

Tärkeää on pitää huolta kunnan omaisuudesta ja peruskorjata sitä ajoissa, Kietäväinen suosittaa. Säästöjä kunnat voivat saada aikaan esimerkiksi energiatehokkuuden lisäämisen kautta. 

Elinvoimapolitiikkaa

– Elinkeinopolitiikka on liian kapea tapa katsoa kunnan tehtäviä. Pikemminkin pitää puhua elinvoimapolitiikasta, joka elinkeinopolitiikan lisäksi kattaa myös osaamisen, julkiset hankinnat ja kulttuuripalvelut, hän arvioi. Kunnan tulee olla keskeinen verkostojen rakentaja, joka hallitsee oman kasvunsa ja omat kilpailukykytekijänsä.

– Kuntalaisen arjen sujuvuus on keskeinen kilpailukykytekijä, joka ratkaisee asumisviihtyvyyden. Kansalaislähtöisyyden pitää toteutua kunnan toimintoja järjestettäessä. Kunnallisen itsehallinnon ideaa on uudistettava lisäämällä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, hän linjaa.

Juustohöylät museoon

– Kuntien todellinen haaste on tuottavuus ja tuloksellisuus. Ei kustannusten juustohöyläämistä voi jatkaa ikuisesti, vaan nyt tarvittaisiin poliittista rohkeutta kuntien tehtävien priorisoimiseen. Tehtäviä ja kustannuksia piti hallituksen päätöksellä vähentää, mutta nyt niitä ollaan lisäämässä ainakin 300 miljoonalla eurolla ensi vuoden alussa, hän arvioi. 

Luettelo on haasteellinen ja kallis: oppivelvollisuuden pidennys vuodella, kuntien vastuun lisääminen vaikeasti työllistyvien aktivoimiseksi, kotihoidon tuen jako puolisoiden kesken ja sosiaalihuoltolain uudistus. Kaikki ne lisäävät kuntien taakkaa.