1/2017

Uuttamaata rakentamassa

22.1.2017

Sote- ja maakuntauudistuksen esivalmistelu on käynnissä kaikissa maakunnassa. Millaisin ajatuksin ja askelin Uudellamaalla kuljetaan kohti vuotta 2019?

Markus Sovala ja Timo Aronkytö

Markus Sovala (vasemmalla) ja Timo Aronkytö ovat kokeneita muutoksen johtajia. Uusimaa on vahvoissa käsissä.



Uudellamaalla työ pääsi vauhtiin joulukuun alussa, jolloin aiemmin valtiovarainministeriön ylijohtajana toiminut tohtori Markus Sovala aloitti maakuntauudistuksen muutosjohtajana ja Vantaan kaupungin vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja, erikoislääkäri Timo Aronkytö sote-muutosjohtajana.

– Tämä on uusmaalaisten juttu, olemme täällä toteuttamassa uusmaalaisten tahtoa mutta toki niissä puitteissa, mitkä lainsäädäntö ja valtiolta tuleva rahoitus asettavat, määrittelee Sovala lähtökohdat.

Asioita valmistellaan työryhmissä yhteisen johdon alla. Kuten kaikissa maakunnissa, esivalmisteluvaihe kestää kesäkuun loppuun, jonka jälkeen väliaikaishallinto alkaa valmistella toiminnan käynnistämistä.

Mahdollisuuksia ja haasteita

Sovala kertoo monen pitävän Uuttamaata vaikeana alueena. Muutosjohtajat näkevät kuitenkin tilanteen ennen kaikkea mahdollisuutena.

– Uudellamaalla on resursseja tehdä tämä asia. Meillä on tarpeeksi ihmisiä, täältä tulee kolmannes Suomen bkt:stä, väkiluku kasvaa. Mikä täällä on vaikeaa?

Sote- ja maakuntauudistuksen samanaikainen toteuttaminen monimutkaistaa
valmistelua – mutta toisaalta, nythän hallintoa voidaan oikeasti saada järkevämmäksi ja toimintaa tuloksekkaammaksi, Aronkytö arvioi.

Muutos täytyy tehdä niin, että ihmisten elämän ja terveyden kannalta keskeiset toiminnot jatkuvat vuodenvaihteessa 2018–2019 sataprosenttisesti, 99 prosenttia ei riitä, Sovala sanoo.

– Mutta miten teet sataprosenttisen jatkuvuuden etkä betonoi nykyisiä rakenteita tai toimintatapoja? Siinä on haastetta. Pitää hyväksyä, että monet asiat ovat vuonna 2019 vasta idullansa.

Mitä voisi tehdä toisin?

Aronkydön mielestä sote-malli on järkevä ja valmistelu sikäli helppoa.

Sovala miettii kustannusten hallintaa. – Perusterveydenhuollossa kansalaisten pitäisi päästä entistä paremmin lääkäriin, mutta miten se käy ilman lisäkustannuksia?

Jotain tehdään vähemmän tai tuottavuutta lisätään, Aronkytö vastaa.

– Jossain on palveluvajausta, mutta uskon, että on myös ylitarjontaa ja jopa ylituotantoa. Kun toimintaa ohjataan keskitetymmin, vajeet saadaan täytettyä ja päästään arvioimaan, voidaanko jotain jättää pois tai tehdä toisin – väitän, että voidaan.

– Ja kun tietojärjestelmät saadaan toimimaan ja kommunikoimaan keskenään, resurssia ei kulu siihen, että ihmiset odottavat.

– Mutta se ei tapahdu kahdessa vuodessa, Sovala muistuttaa.

Pk-seudulta katsottuna

Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen pohtii, voiko sote-malli toimia runsasväkisellä Uudellamaalla niin, että kuntalaisten yhdenvertaisuus ja palvelujen laatu pystytään turvaamaan – se on tärkeää varmistaa.

– Yhtälöä vaikeuttaa se, että väestön ikääntymisestä aiheutuva lisäpalvelujen tarve on Uudellamaalla suurempi kuin muualla - ja samaan aikaan maakunta menettäisi valtionosuuksia muun maan eduksi, jos uusimmat laskelmat toteutuvat.

Pääkaupunkiseudun yhteisiä huolia ovat nopea väestönkasvu, maahanmuuttajakysymykset sekä eriarvoistumisen uhka.
– Rahoitusratkaisun pitäisi olla sellainen, että niistä selviydytään.

Kaikki kunnat ovat uuden tilanteen edessä. Toiminnan luonne muuttuu, rahoituksen volyymi laskee ja suurten kuntien riippuvuus valtionosuuksista kasvaa, Nenonen sanoo.

Vantaa valmistautuu tulevaisuuteen käynnistämällä kaksi suurta hanketta: strategiatyön ja yleiskaavan valmistelun.

– Keskitymme vetovoimaisuuden edistämiseen. On parannettava kilpailukykyä ja huolehdittava siitä, että palvelut ovat hyvät ja kustannustehokkaat. Talous on pidettävä tasapainossa myös tulevina vuosina.

Joustava malli toimisi parhaiten

Suomen Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen toivoo, että sote- ja maakuntauudistuksen vaatimat päätökset saadaan tehtyä ja uudistus etenee. Tekemättä ei voi enää jättää, hän sanoo. 

– Kerralla toteutettuna muutos on valtava, joten sen hallitsemiseen ja johtamiseen liittyy monenlaista, riskejäkin. Ollaanhan luomassa organisaatioita, joissa on hen­ki­löstöä jopa enemmän kuin Suomen suurimmissa yrityksissä.

Koskinen miettii myös maakuntien erilaisuutta. Uudellamaalla on 1,6 miljoonaa asukasta, Keski-Pohjanmaalla 70 000. Kainuussa, Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa on yksi keskus, Kanta-Hämeessä kolme vahvaa seutukuntaa.

– Sama malli ei voi toimia kaikkialla. Olisi tärkeää, että maakunnat ja kunnat voisi­vat sopia joustavasti tiettyjen asioiden järjestämisestä. Ja jos jokin ei toimi, päättäjien tulisi kyetä reagoimaan nopeasti.

Samoin kunnat ovat hyvin erilaisia ja niillä on erilaiset edellytykset toimeenpanna uudistuksia. – Uudistuksen käytännön toteuttamiseen liittyy isoja kysymyksiä, joista ei ole tähän mennessä juuri keskusteltu, toteaa vuoden alussa Kuntaliiton yhteysjohtajana aloittanut Lauri Lamminmäki.

Tukena muutoksessa 

Lamminmäen tehtävä Kuntaliitossa liittyy muutostuen tehostamiseen.

– Tavoitteena on tiivistää keskusteluyhteyttä liiton jäsenyhteisöjen kesken, tarjota jäsenille entistä räätälöidympää muutostukea sekä toimia erityisesti suurten kaupunkien yhteys­pintana.

Kuntaliiton omistama monialainen FCG-konserni tarjoaa kokonaisvaltaista muutostukea niin kunnille, maakunnille kuin yksityiselle sektorille.


teksti: Paula Böhling
kuvat: FCG:n kuva-arkisto ja Jarmo Teinilä