2/2017

Näkökulmia kuntajohtamisen kehittämiseen

12.9.2017

Fcg Jarmo Kaija Jenni 002


Kaija Majoisella, Jarmo Asikaisella ja Jenni Airaksisella on pitkä yhteistyö­-
historia ja kymmenien vuosien kokemus kuntajohtamisen kysymyksistä.
Kolmikon työ muutosmyllerryksessä olevien kuntien ja syntymässä olevien
maakuntien parhaaksi jatkuu.


Kunnat ovat historiallisen suurten muutosten edessä. Niitä aiheuttavat sekä globaalit trendit että maakuntauudistuksen myötä tapahtuva tehtävien ja vastuiden uusjako.

Kysyimme kunta-alan pitkän linjan asiantuntijoiden ajatuksia kuntajohtamisesta,
sen haasteista, mahdollisuuksista ja kehittämisestä.

Kaija Majoinen:

- Johtaminen on  joukkuepeliä


Johtaminen on ollut ja on kunnan keskeisiä menestystekijöitä. Hyvä kuntajohtaminen ei ole niinkään yksilöonnistumisia vaan joukkuepeliä, jossa saadaan syntymään toimiva ja luottamuksellinen yhteistyö luottamushenkilöiden ja ammattijohdon välille, kiteyttää Suomen Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt, osa-aikaisesti koulutus-, konsultointi- ja tutkimustehtävissä jatkava Kaija Majoinen.


Kuntia on johdettu strategisesti jo pitkään, ja nyt kuntastrategia on määritelty pakolliseksi uudessa kuntalaissa. 


– Strategia on kuin pitkospuut muutosten hetteikössä, niitä
askeltaen mennään tulevaisuuteen, Majoinen luonnehtii. 


Hän muistuttaa, että strategia ei ole vain johdon asia, vaan se on johtamisen yksi ulottuvuus. Onkin tärkeää ottaa henkilöstö, kunta­laiset ja kunnan sidosryhmät mukaan strategiaprosessiin. Näin varmistetaan myös se, että kuntayhteisön osaamispotentiaalille on tilaa kunnan tulevaisuuden tekemisessä.
Kuntien kehittäjäkumppaneina toimivat Kuntaliitto ja FCG:n ne tuottavat yhteistyössä kuntien ja tutkijoiden kanssa tietoa, toimintamalleja ja suosituksia kuntajohtamisen ja kuntien uudistamisen tueksi. 


– Kehittämisemme on ollut etupainotteista, sillä monet asiat on vasta myöhemmin tunnistettu kansallisesti ja otettu muun muassa kuntalain säännöksiin, esimerkkeinä kuntastrategiaan, kuntakonserneihin, hyvään valtuusto- ja hallitustyöhön sekä johtajasopimuksiin liittyvä kehittämistyö. 


Yhdessä on kehitetty myös sertifioituja johtamisvalmennus­ohjelmia, jotka tarjoavat uutta tietoa, rohkeita avauksia ja vertais­oppimista siitä, kuinka vastata kuntakentän haasteisiin. Ohjelmia on kuntapuheenjohtajille (KPJ), kuntajohdolle (KJ), esimiehille ja keskijohdolle (EKJ) sekä kunnallisen osakeyhtiön hallituksen jäsenille (Kho). 


Uuden sukupolven organisaatiot ja johtaminen (USO) -verkostoprojektilla on menossa jo neljäs toimintakausi, mikä kertoo projektin merkityksestä myös kuntaorganisaatioiden välisen oppimisen ja kehittymisen verkostona.
Tärkeinä tulevaisuuden kehittämisalueina Majoinen mainitsee kuntayhteisöllisyyttä ja kuntalaisten osallisuutta vahvistavan luottamushenkilöjohtamisen, verkostojohtamisen sekä työn imua vahvistavan henkilöstöjohtamisen.


– Henkilöstöjohtamista on kehitettävä edelleen, sillä kunnat ovat myös tulevaisuudessa merkittäviä työnantajia. Johtaminen on nähtävä entistä enemmän palvelutehtävänä, joka mahdollistaa henkilöstön työssä onnistumisen ja työn imun. Tarvitaan kuuntelevaa, tavoitteellista, tulevaisuuteen suuntautuvaa ja yhteisöllisyyttä vahvistavaa johtamista. Johtamista, joka vahvistaa koko organisaation suorituskykyä muutosmyllerryksen keskellä.
Erityisesti on pidettävä huolta kuntajohtajien johtamistyön edellytyksistä, Majoinen lisää. – Ja kun ristipaineet ja vaateet koventuvat, johtamisvastuussa oleville on tärkeää korostaa myös armollisuutta itseä kohtaan.


Jarmo Asikainen:


- Taidolla johtaminen tavoitteeksi


Kuntajohtamisen konsultointi on pääosin prosessikonsultointia,
jossa konsultti yhdessä asiakkaan kanssa tunnistaa kehittämistarpeet ja räätälöi tarvittavan ratkaisun, näkee FCG:n kehitysjohtaja Jarmo Asikainen.


– Konsultin on tunnettava kuntien toimintaa ja taloutta, mutta ennen muuta hänen on osattava hyödyntää asiakkaan omia voimavaroja ja ymmärrettävä kuntajohdon ”sielunelämää”, hän toteaa yli 30 vuoden kokemuksella.


Konsultoinnin kohteet ovat vaihdelleet kuntien kehittämis­tarpeiden ja valtion hallituskausien tavoitteiden mukaan.


Alkuvuosina keskityttiin hallinnon ja organisaation muutoksiin, sitten tulivat seutuyhteistyö, elinkeinojen kehittäminen, seudulliset organisaatiot sekä Paras-hankkeen myötä kuntaliitokset ja yhteistoiminta-alueet. 


Kestoaiheita ovat olleet strategiat, ammatillinen ja poliittinen johtaminen, organisaatio- ja kuntarakenteet, valtuustojen ja hallitusten työskentely, konsernijohtaminen ja omistajapolitiikka. 


Tässä ajassa, maakuntauudistusta odotellessa ja uuden valtuuskauden alussa, konsultoinnissa ovat korostuneet tulevaisuuden kunnan rooli ja johtaminen. Kuntien ja maakuntien toiminnoissa ja yhteistyössä riittää sote-uudistuksen myötä kehittämistä kaukaiseen tulevaisuuteen, Asikainen ennakoi.


Hän arvioi johdon konsultoinnin teemojen pysyvän jokseenkin ennallaan – mutta maailma muuttuu ja ratkaisut sen mukana.


– Jälleen kysytään, tarvitaanko tässä nopeasti muuttuvassa, sumuisessa ajassa ollenkaan strategiaa. Tosiasiassa strateginen ajattelu on entistä tärkeämpää. Tarvitaan selkeä iso kuva – yhteinen näkemys siitä, missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Ilman omia tavoitteita ollaan maailman tuulten vietävänä. Omaa näkemystä tarvitaan myös yleistyvässä verkosto- ja kumppanuusjohtamisessa.
Toimeenpanoherkkyys on tärkeää. Tavoitteisiin on voitava tehdä tarvittaessa nopeitakin muutoksia, avautuviin mahdollisuuksiin on tartuttava ja uhkiin reagoitava.


Jotta ”asiakasrajapinnasta” ja työyhteisöistä saadaan ajan­tasaista palautetta, on esimiesten roolia ja osaamista vahvistettava. Sitä tukee esimerkiksi FCG:n, Kuntaliiton, Kevan ja KT:n toteuttama esimiesten ja keskijohdon valmennusohjelma (EKJ).


Kuntaliitto ja FCG ovat panostaneet paljon myös tiedolla johtamisen tukemiseen ja kehittämiseen; esimerkkinä Sähköinen hyvinvointikertomus, jota käyttää jo lähes 90 prosenttia kunnista.


– Faktatieto on tärkeää, mutta ei saa unohtaa hiljaista tietoa, heikkoja signaaleja eikä varsinkaan muilta oppimista. Siinä tarvitaan vuorovaikutusta, ja sen edistämiseksi on yhdessä kuntien kanssa organisoitu verkostoprojekteja, Asikainen sanoo viitaten Majoisen tapaan USOon, jossa heidän molempien kädenjälki näkyy vahvasti.


– Oleellisinta on, että tieto, kokemus ja näkemys yhdistyvät johtamisessa. Kun tuo kolminaisuus kytketään ajankohtaisiin tarpeisiin, syntyy taidolla johtaminen.
Kumppanuudet ja verkostot ovat keskeinen voimavara myös FCG Konsultoinnille.  ”Verkostopääoman” rakentaminen vaatii pitkä­aikaista, tuloksellista yhteistyötä – siitä syntyy luottamus konsultin osaamiseen.



Jenni Airaksinen


- Toimintaympäristön muutos on mahdollisuus


Kuntaliiton uusi tutkimus- ja kehitysjohtaja, 20 vuotta Tampereen yliopistossa kuntien ja kaupunkien johtamista tutkinut Jenni Airaksinen jatkaa ihailemansa Kaija Majoisen viitoittamalla tiellä. 


Hän pitää itseään ja yksikköään linkkinä tutkimuksesta käytäntöön ja käytännöstä tutkimukseen.

– Työhöni Kuntaliitossa liittyy kaikki, mikä liittyy kuntien tulevaisuuteen ja kehittämiseen, demokratian kehittämiseen ja ylipäätään siihen, miten tiedolla voidaan tukea kuntien ja kaupunkien kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin.
Yhteiskunnassa on monta isoa trendiä, joihin tutkimuksen täytyisi tuottaa välineitä, Airaksinen sanoo. Yksi niistä on kaupungistuminen. 

Miten voidaan hyödyntää kaupunkiseutujen kasvavaa väestö­potentiaalia, miten tilan ja mahdollisuuksien avaruutta muualla maassa? Miten tiedolla voidaan tukea kuntien ja kaupunkien kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin? Mitä politiikkavälineitä kaupungit ja kaupunkiseudut tarvitsevat toimintansa kehittämiseen?

– Suomi erilaistuu, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa eriarvoistumista. Kyse ei ole siitä vaan siitä, hyväksytäänkö, että erilainen problematiikka vaatii erilaisia välineitä ja osittain myös erilaista johta­mista.

Airaksista ovat aina kiinnostaneet nimenomaan johtamisvälineet ja maailman isojen trendien kääntäminen positiivisiksi kehityskuluiksi paikallisesti.
– Näen, että toimintaympäristön muutos ei ole pelkästään ongelma, vaan se on mitä suurimmassa määrin mahdollisuus, ja juuri paikallinen taso pystyy sen kääntämään mahdollisuuksiksi. 


Toisena isona kysymyksenä hän nostaa hyvinvoinnin.

– Tuli maakunta- ja sote-uudistus tai ei, niin hyvinvoinnin edistäminen on kunnissa monin tavoin läsnä. Paikallisen hallinnon välineet hyvinvoinnin edistämiseen kytkeytyvät ihmisten osallisuuteen ja haluun tehdä hyvää ympärillään. Tarvitaan muutakin kuin sivistys, koulutus ja sote-palvelut, jotta ihmiset pystyvät elämään onnellista, itsensä näköistä elämää. Tärkeää on esimerkiksi turvallisuus. 

Turvallisuus laajasti ymmärrettynä – siinä on teema, jonka puitteissa voisi olla tarvetta aloittaa uutta tutkimusta, Airaksinen sanoo, mutta varoo voimakkaita kannanottoja. 

Hän haluaa kulkea herkällä korvalla – kuunnella, mitkä asiat käytännön toimijoilla nousevat olennaiseksi. 

– Edeltäjäni tavoin haluan olla kuunteleva, reilu, rehti ja rehellinen yhteistyökumppani.

Istock 169993028


teksti: Paula Böhling
kuvat: Jarmo Teinilä