Miksi purkaa, jos ei ole pakko?

17.6.2020
Kiertotalous
Kiertotalous
Kaupunkisuunnittelu
Kaupunkisuunnittelu
Kestävä elimympäristö
Kestävä elinympäristö

Uudistavan täydennysrakentamisen hankkeissa päädytään tällä hetkellä lähes poikkeuksetta purkamaan alkuperäinen kohde. Tästä aiheutuu merkittäviä ilmastopäästöjä niin purkamis-, rakentamis- kuin ylläpitovaiheessa eikä hankkeen materiaalitehokkuuskaan toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.

Miksi näin?

Purkamisratkaisuun päädytään usein ilman pakottavaa tarvetta

Olin vuoden alussa mukana työryhmässä, joka selvitti uudistavan lisärakentamisen vaikutuksia ja vaihtoehtoja pääkaupunkiseudun eri kohteissa. Kollegani Jani Päivänen kirjoitti omassa blogissaan lisärakentamisen vaikutuksista alueen asukkaille. 

Kiertotalouden ja ekologisuuden kannalta tarkastelimme hankkeiden vaikuttavuutta muun muassa purkamistarpeen osalta. Yhtä kohdetta lukuun ottamatta hankkeissa oli päädytty täydelliseen purkamiseen. Purkamispäätös tehtiin pääsääntöisesti taloudellisista syistä, vaikka vain yhdessä tarkastelluista kohteista purkaminen oli teknisesti ainoa mahdollinen vaihtoehto rakennusten huonon kunnon ja maaperän tilan vuoksi.

Purkaminen on usein halvempaa kuin kohteen korjaaminen. Lisäksi asukkaiden näkökulmasta korjattua asuinrakennusta ei ehkä mielletä yhtä turvalliseksi ja nykyaikaiseksi kuin kokonaan uutta rakennusta. 

Taloudelliset seikat ohjaavat uudistavan lisärakentamisen hankkeita

Taloudellinen näkökulma ei näy ainoastaan purkamisinnossa, vaan kaikessa uudisrakentamisen ja rakentamisen toiminnassa. Pienemmälle huomiolle jäävät kiertotalous sekä hankkeiden kulttuurilliset ja sosiaaliset vaikutukset.

Taloudellisen näkökulman lisäksi myös muut vaikutukset, kiertotalous etunenässä, pitäisi ottaa huomioon hankkeiden alusta lähtien. 

Selvitystä varten tarkastellut hankkeet pääkaupunkiseudulta eivät olleet valikoituneet mukaan kiertotalousnäkökulmien tarkastelua silmällä pitäen. Suunnittelun ohjauksessa ja rakentamisen prosessissa vähähiilisyys tai ympäristönäkökulmat, kiertotaloudesta puhumattakaan eivät olleet hankkeissa agendan kärkipäässä. Tämä kävi ilmeiseksi jo selvityksen alkupuolella, kun tarkastelimme hankkeita ja niiden suunnittelun ja rakentumisen toteutusta.

Oli myös yllätys huomata, että rakennushankkeissa mennään edelleen minimivaatimusten mukaan, jopa energiatehokkuudessa. Tarkastelluista uudisrakentamisen hankkeista vain yksi toteutettiin Euroopan Unionin vaatiman minimitasoa, energialuokka C:tä, korkeammalla tavoitetasolla.

Rakentaminen ei ole purkamisesta huolimatta halpaa, joten ympäristönäkökulmat päätyvät nopeasti ylimääräisiin lisäkuluihin. Nykyrakentamismääräyskokoelmat perustuvat minimivaatimustasoon ja vastaavat siten käytännössä usein myös toteutettavaa ja asiakkaiden odottamaa laatua. Kiertotalouteen ja rakentamiseen liittyvien ympäristönäkökulmien osalta ylilaadun käsite elää siis sitkeässä!

Kohti kestävämpää rakentamista

Hiilineutraalin kiertotalouden näkökulma hankkeissa on lähitulevaisuudessa vahvistumassa rakentamisen säädösohjauksen ja purkamista koskevan ohjauksen kautta. Purkamisratkaisut eivät välttämättä vähene, mutta materiaalitehokkuusvaatimukset kovenevat. Lisäksi rakennus- ja purkujätettä ohjataan yhä enemmän, toivottavasti erityisesti korkean jalostusasteen, kierrätykseen.

Kiertotalouden ja ekologisuuden näkökulman vahvistuminen vaatii vähähiilisen rakentamisen säädösohjauksen lisäksi myös toimintatapojen muutosta läpi koko suunnittelu- ja rakentamisprosessin. Ympäristö- ja hiilineutraalisuustavoitteet tulee asettaa ja niitä seurata yhdessä hankkeen alusta alkaen. 

Hiilineutraali kiertotalous, energiatehokkuus sekä materiaalitehokkuuteen panostaminen on ihan pian uusi normaali rakentamisessa! Jatkossa näihin panostaminen ei ole vain ”ylimääräistä laatua”, vaan koko rakennushankkeen kattava, keskeinen asia huomioitavaksi.