Mitä se kulttuuri oikeastaan on? 

28.2.2020

Lapsille luetaan muumikirjoja. Liperissä päiväkodit ovat asettaneet tavoitteeksi, että kaikki varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset oppivat itse tekemään liperiläistä juureen leivottua ruisleipää. Yläkoulu tekee oman räpin. Helsinkiläiset alakoululaiset käyvät vuosittain silakkamarkkinoilla – osa heistä maistaa siellä ensimmäistä kertaa elämässään silakoita. Paikkakuntakohtaisen kulttuurin lisäksi hellimme käsitystä suomalaisesta kulttuurista. Jonkun mielestä se on joulukirkko ja suvivirsi, toinen ajattelee lähinnä Sibeliusta ja Edelfeltiä, kolmannen mielestä peruskoulu ja Yleisradio ovat vaikuttavinta suomalaista kulttuuria ja neljäs mainitsee Palefacen ja talvipyöräilyn. 

Tutkimustyön näkökulmasta kulttuuri on moninainen asia. Kulttuuri rakentaa ihmisyyttä ja yhteiskuntaa, ja sillä on paikkansa niin ihmisen määritellessä itseään, menneisyyttään, tulevaisuuttaan, kuin kansakunnan kootessa rivejään. Jokainen kunta kysyy itseltään, mikä on juuri meidän kuntamme kulttuuria, mistä musiikista, kuvataiteesta, teatterista tai vaikka ruuasta meidät tunnetaan. Tärkeä kysymys.

Jos katsomme kulttuuria aivotutkimuksen näkökulmasta, olemme hieman liemessä. Juuri se kulttuurin olennainen piirre, itsensä määrittely ja etsiminen, tuntuu pakenevan aivotutkimuksen tavoittamattomiin. Hienoimmatkin aivotutkimukset pystyvät ehkä tavoittamaan juuri ja juuri osan siitä, millaisia neuraalisia muutoksia kulttuurin kokeminen tai tekeminen saavat aikaan. Mutta eihän tämä ole kulttuuria! Eihän tämä pysty lainkaan selittämään, miten, mihin ja miksi kulttuuri tähtää ja on olemassa.
Parhaimmillaan aivotutkimus onkin kulttuurin sivuvaikutusten tutkimuksessa. Miksi musiikkia harrastavat lapset ovat niin nokkelia? Miksi tanssiminen virkistää ja innostaa dementikkoakin? Miksi työpaikan tiimi toimii paremmin taidemuseokäynnin jälkeen? Miksi suomea toisena kielenä oppiva pieni lapsi hyötyy päiväkodin musiikkihetkistä? Katso aivokuvat, opi ja ymmärrä.

Mutta eikö tämä ole kulttuurin raakaa välineellistämistä? Emme kai me musisoi päiväkodissa siksi, että joku lapsi oppii suomea, vaan siksi, että lapsilla on oikeus musiikkiin ja kulttuuriin ylipäänsä! Jos jatkamme välineellistämisen polulla, eikö lopulta päädytä siihen, että muusikko on vain kielenopetuksen tehostaja ja tanssiopettaja kutsutaan paikalle vain silloin, kun matematiikan oppimisessa on ongelmia?

Kyllä. Olen itsekin aivotutkijana sitä mieltä, että kulttuurimme aivoistuminen (engl. brainification) on hiukkasen hassua. Puhumme mielellämme aivoista, vaikka usein tarkoitamme ihmismielen toimintaa tai jopa hyvinvointia ylipäänsä. Mutta toisaalta, aivotutkimusta on turha syyttää niistä asioista, joihin se ei pysty eikä väitäkään pystyvänsä. Kulttuurin syvän luonteen ja merkityksen ymmärtäminen on hyvä esimerkki tehtävästä, joka on aivotutkimuksen, kuten monen muunkin tutkimuksen ulottumattomissa.
Jos aivotutkimus kuitenkin pystyy tuomaan tietoa kulttuurin myönteisistä sivuvaikutuksista, eikö sen pitäisi olla hyvä uutinen? Musisoimalla kehität paitsi musiikillisia kykyjäsi myös kuulokykyjäsi ylipäänsä sekä lisäksi tarkkaavuuden taitojasi. Tanssimalla kohotat kuntoasi, mutta avaat myös itseilmaisua ja ylläpidät muistia ja kognitiivisia taitoja. Korttia pelaamalla säilytät muistin ja sosiaaliset taidot. Vaikka nämä sivuvaikutukset ovat pientä kulttuurin todellisen luonteen rinnalla, ne ovat silti olemassa eikä niitä mielestäni kannata väheksyä.

Jokainen kunta tai muu toimija, joka satsaa kulttuuriin, saa varsinaisten kulttuurin vaikutusten lisäksi kaupan päälle nämä sivuvaikutukset: parempaa muistia, tarkkaavaisuutta, itseilmaisua ja hyvinvointia kuntalaisille. Tämän jos minkä luulisi olevan kannattavaa. Jätän jokaiselle suomalaiselle kunnalle kotitehtäväksi pohtia seuraavia kysymyksiä:

  • Mistä kuntamme tunnetaan? Keitä me olemme? Miten tätä omaa kulttuuriamme vahvistetaan ja edistetään kunnassa varhaiskasvatuksesta peruskouluun, toisen asteen, työllisyystoimien, päivätoiminnan ja vanhustenhoidon piirissä sekä turistien ja matkailijoiden tavoitettavaksi?
  • Miten käytämme hyväksemme kulttuurin myönteisiä sivuvaikutuksia? Pääseekö kunnassamme jokainen iästä ja tulotasosta riippumatta kulttuurin piiriin sekä kokijaksi että itse tekijäksi? 

Lopuksi haluan kiittää suomalaisia kuntia siitä työstä, jota teette kulttuurin eteen. Kuinka monessa kesätapahtumassa olenkaan nähnyt, kuinka kokonaiset perheet innostuvat kulttuurista! Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kunnan nimen yhteydessä mainittavan kulttuuritapahtuman nimen! Tätä me olemme, kulttuuria, yhdessä tekemistä ja kokemista. Sitä on olla ihminen. 

Minna Huotilainen
professori

Minna Huotilainen on aivotutkija, jota kiinnostaa oppimisen ja kulttuurin vaikutus hyvinvointiin. Hän on tutkinut erityisesti musiikin vaikutusta aivotoimintaan ja pyrkii soveltamaan neurotieteen uusimpia tuloksia oppimisen ja hyvinvoinnin kysymyksiin kaikenikäisillä oppijoilla ja työntekijöillä. Hän on kirjoittanut viisi suosittua kirjaa aivotutkimuksesta ja julkaissut suuren joukon tieteellisiä artikkeleita. Hänet on palkittu J.V. Snellman -palkinnolla työstään tieteellisten tulosten saattamiseksi kansalaisten käyttöön.
___________
FCG:n järjestää  Kulttuuripäivät 2020 -tapahtuman 3.-4.6. Järvenpäässä. Se on vuoden tärkein kohtauspaikka kuntien kulttuurista päättävien lautakuntien jäsenille, viranhaltijoille sekä kulttuurialan edustajille – eli kaikille, jotka päättävät, suunnittelevat ja toteuttavat kuntien kulttuuritoimintaa ja -palveluita. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan >

Professori Minna Huotilainen puhuu FCG:n Kulttuuri 2020 -tapahtumassa
MINNA HUOTILAINEN
Professori,

Minna Huotilainen on aivotutkija, jota kiinnostaa oppimisen ja kulttuurin vaikutus hyvinvointiin. Hän on tutkinut erityisesti musiikin vaikutusta aivotoimintaan ja pyrkii soveltamaan neurotieteen uusimpia tuloksia oppimisen ja hyvinvoinnin kysymyksiin kaikenikäisillä oppijoilla ja työntekijöillä. Hän on kirjoittanut viisi suosittua kirjaa aivotutkimuksesta ja julkaissut suuren joukon tieteellisiä artikkeleita. Hänet on palkittu J. V. Snellman -palkinnolla työstään tieteellisten tulosten saattamiseksi kansalaisten käyttöön.