Mitä tehdään, kun kuntataloutta johtavalta kuntajohtajalta menevät kasvot?

11.1.2021
Tapahtumat
Tapahtumat
Osaamisen kehittäminen
Osaamisen kehittäminen
Organisaatio
Organisaatio
Johtaminen
Johtaminen
Hyvä hallinto
Hyvä hallinto

Tällä hetkellä en haluaisi olla kuntataloudesta enkä sen tulevaisuudesta vastaava viranhaltija enkä välttämättä konsulttikaan. Tammikuussa 2020 oli saatu aikaan hyvä kriisitietoisuus, kuntien poliittinen ja operatiivinen johto ja myös muut kuntalaiset – jopa media – ymmärsivät, että väestönliikkeet johtavat pian kuntataloudessa vielä suurempiin vaikeuksiin kuin missä kunnat jo olivat.

Vuosi 2019 oli historiallisen huono vuosi, vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia oli 65 ja negatiivisten vuosikatteiden määrä oli kasvussa. Jos arviointimenettelyn yhtenä kriteerinä pidettäisiin edelleen jollakin tavalla kunnan tai konsernitaseen alijäämiä, saataisiin puolen vuosikymmen aikaan saattohoitaa reilusti yli puolet kuntajoukosta erityiseen kuntajakoselvitykseen. Näin tammikuussa 2020.

Nyt olemme tilanteessa, että kunnat tekevät parhaan tilinpäätöksen pitkään aikaan. Sopeutuspaketeilla pyyhitään kaukonäköisesti seiniä ja talousihmisille näytetään pitkää nenää. Tähän asti meillä on ollut ihmisiä, jotka ovat puhuneet mustan valkeaksi. Nyt me elämme yhtyeiskunnassa, joka taitavaksi mainitulla velkaantumisella on kääntynyt miinuksen plussaksi. Kriisitietoisuus muuttuu tyytyväiseksi hyrinäksi: tästäkin selvittiin.

Velkarahoituksen tukevoittamiseksi korkeallakin yhteiskunnallisen päätöksenteon tasolla kuntia kehotetaan välttämään sopeutustoimien etsimistä.

Päätöksentekijät kunnissa alkavat paha kyllä päästä pian siihen moodiin, jossa taistellaan siitä, kumpi saa enemmän rahaa uskotusta jakovarasta, ei siitä, kumpi joutuu luopumaan omastaan enemmän. Talousjohdon synkille puheille voidaan taas kerran viitata kintaalla ja todeta vanhan valtiomiehen sanoin – kyllä valtio aina pelastaa! Ja kyllähän se siltä näyttää – vain muutaman kunnan vuosikate kääntyy pakkaselle 2020 ja hyvinkin 20 kuntaa nostaa taseen alijäämän ylijäämäksi. Tämä siksi, että ne verotulot eivät joka kunnassa notkahtaneetkaan samaan malliin kuin esimerkiksi pk-seudulla. Kunta, jossa mikään ei enää juuri värähtele, ei kohdannutkaan sellaista toimintamenojen kasvua ja toimintatulojen laskua kuin jotkut muut kunnat.  Kannattaa muistaa, että valtion nykymuotoisen koronatuen on ilmoitettu olevan kertaluontoinen ja loppuvan vuonna 2021.

Hyvä asia on samalla paha. Kun korona saadaan toivottavasti kärsittyä ja vuosi 2021 taputeltua, ollaan taas samassa tilanteessa, jossa Harrison Ford on vauhdikkaissa elokuvaseikkailuissaan Juuri kun luulit selvinneesi. Vuonna 2022, vielä syvässä euforian tilassa, kunnissa ja pian eduskuntavaaleihin valmistautuvassa maailmassa huomataan, että kuntien kantokyvyn ylittävät menot ovat kasvaneet odottamattomasti, aivan yllättäen tuolla taustalla. Koronan runtelemat verotulot eivät enää elvykään. Kunnat ovat edelleen velkaantumassa ja niitä leikkauslistoja tarvitaankin vielä enemmän kuin asiaan oikeaan aikaan reagoiden olisi tarvittu.

Niin, en vastusta sitä, että nyt on elvytetty velalla. Pikemminkin päinvastoin – investoinnit kohteisiin, jotka aidosti uudistavat palvelurakennetta ja samalla säästävät, ovat juuri nyt hyviä asioita.

Olen kuitenkin huolissani siitä retoriikasta, että talouden perusteisiin on suorastaan kehotettu olemaan puuttumatta.

Kaikkein eniten olen harmissani siitä, että joku osa palveluvalikoimaa on sementoitu koskemattomien palveluiden listalle. Samaan aikaan kipuillaan, ettei ikääntyville ole varaa ostaa vaippoja tai lapsille uusia tai edes vähän käytettyjä kirjoja. Väestönmuutoksiin eivät ulotu kiellot sopeuttaa taloutta, ne vain tapahtuvat. Jo kauan olisi pitänyt uudelleen kohdentaa eurot pois sieltä, missä niitä tarvitaan oman edunvalvonnan nimissä sinne, missä niille olisi oikeasti ollut tarve. Rakennemuutokset toteutuvat hitaasti, eikä syvä kriisi muutu hyväksi vieraalla rahalla. Se vain syventää kriisiä. Kriisi ei helpotu sillä, että vastaus on lisäveronkanto. Veronlisäys siellä, mistä ihmiset joukkopakenevat, ei auta. Eikä siellä, missä on jo yltäkylläiset palvelut.

Synkkää. Ehkä. Onko valoisaan toivetta? On. Valoisammalle puolelle tietä päästään, kun siedetään hetki epämukavuutta, luovutaan haihattelusta ja poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen pyrkimisestä ja avataan silmät. Ja kuunnellaan ja uskotaan sitä talousjohtoa. Sote tulee auttamaan isoa kuntajoukkoa, joskin se muuttaa kunnan luonteen hyvinkin paljon. Tärkeintä on kuitenkin välillä uskoa talousjohtoa – se toimii virkavastuulla.

____________________

Tule mukaan Rahoitus- ja johtamisfoorumi RAFOON 10.–11.2.2021. Tapahtumassa alan parhaat talouden, digitalisoinnin ja johtamisen asiantuntijat päivän polttavimmista aiheista. Tapahtumassa mm. paneelikeskustelu kuntatalouden koronanjälkeisestä jälleenrakennuksesta. Tutustu tapahtumaan ja ilmoittaudu mukaan >>