Toimintakyvyn mittaaminen – lakisääteistä pakkopullaa vai aitoa arvoa avuntarpeen arviointiin?

19.4.2021
Sosiaalipalvelut
Sosiaalipalvelut
Terveydenhuolto
Terveydenhuolto
Tutkimukset ja arvioinnit
Tutkimukset ja arvioinnit

Tarvelähtöisesti valittu toimintakykymittari havainnollistaa avuntarpeen ja antaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille objektiiviset perusteet asiakaslähtöisen ja tavoitteellisen toiminnan suunnitteluun. Mutta millä perusteella valita se oikea sadoista toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiin luoduista mittareista?

Konteksti ja tiedon tarve ovat perusta sopivimman toimintakykymittarin valinnalle

Joissakin tilanteissa tarvitaan geneeristä ja toisissa spesifistä, joissakin objektiivista ja toisissa taas subjektiivista mittaria ja sen tuottamaan tietoa. Onkin tärkeä tiedostaa, mihin tarpeeseen mittaria käytetään: mitä tietoa tarvitsee kerätä, mihin tietoa tullaan käyttämään ja mikä on kohderyhmä.

On tärkeä tiedostaa, mihin tarpeeseen mittaria käytetään.

Jos organisaatiolla on jo käytössään käytännössä hyväksi todettuja mittareita, niitä ei kannata hylätä. Tällöin voidaan menettää arvokasta tietoa, jota on saatettu kerätä ja hyödyntää jo vuosia. Toisaalta, jos se oikea ja sopivin mittari on vielä hakusessa, voi avoimin mielin tutustua laajaan tarjontaan.

Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi on tulevaisuudessa osin säänneltyä. Vanhuspalvelulakiin viime lokakuussa lisätyn säännöksen perusteella kuntien on hyödynnettävä ikääntyneen väestön toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioimiseen RAI-järjestelmää viimeistään 1.4.2023. Säännös koskee kuitenkin vain tiettyä, nimettyä kohderyhmää – tässä tapauksessa ikääntynyttä väestöä. Onkin tärkeä erottaa säännökset suosituksista. Jonkin mittarin käytöstä tietyn kohderyhmän osalta annettu suositus ei velvoita käyttämään tätä mittaria, mutta laki ja sen säännökset velvoittavat. Edelleen on sallittua, nyt ja vuoden 2023 jälkeenkin, käyttää toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiin juuri sellaisia mittareita, joiden organisaatio kokee palvelevan parhaiten heidän tarpeitaan, kunhan samanaikaisesti noudatetaan myös lakia.

Mittaamalla varmistetaan, että tarve ja palvelu kohtaavat

On tilanteita, joissa objektiivinen mittari palvelee paremmin kuin subjektiivinen kysely. Mikäli palvelutarpeen suunnitelma tehdään pelkästään arvioitavan vastausten perusteella ja niihin pohjaten, todellinen tarve ja myönnetty palvelu eivät välttämättä kohtaa. Jos henkilöllä on haasteita kognitiossa, hänen oma tilannearvionsa voi olla täysin ristiriidassa henkilökunnan näkemyksen kanssa koskien esimerkiksi peseytymistä tai ruokailua.

Tärkeä mittarin valintakriteeri on usein raportoinnin ajantasaisuus. Ei välttämättä riitä, että raportti saadaan kvartaaleittain tai puolivuosittain, vaan tieto on oltava saatavilla aina tarvittaessa. Osasta mittareiden sovelluksia ajantasainen raportointi löytyy valmiina, osasta ei. Myös tämä on hyvä tiedostaa sopivinta mittaria valittaessa.

Toimintakyvyn mittaamiseen ja sen hyödyntämiseen palvelutarpeen arvioinnissa on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja. Tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi kattavasta tarjoomastamme, jonka kaikkiin ratkaisuihin kuuluu oletusarvoisesti ajantasainen asiakas-, yksikkö- ja organisaatiotasoinen raportointi. Lue lisää toimintakykymittareistamme. 

Tutustu myös 

20971.jpg
AULI KARTTUNEN
Erityisasiantuntija, Sote ja hyvinvointi
+358 40 522 3942

Auli toimii erityisasiantuntijana asiantuntijahankkeissa ja FIM®-järjestelmän projektipäällikkönä FCG:n toimintakyky- ja hoitoisuustiimissä. Auli on työskennellyt FCG:llä vuodesta 2014 alkaen. Lisäksi hänellä on kokemusta fysioterapeutin työstä ja tutkijana toimimisesta.