Valtion sopeutuspaketit jyräävät kuntien kriisitietoisuuden

29.1.2021
Tapahtumat
Tapahtumat
Osaamisen kehittäminen
Osaamisen kehittäminen
Organisaatio
Organisaatio
Johtaminen
Johtaminen
Hyvä hallinto
Hyvä hallinto

Juuri nyt ei ole helppoa olla kuntataloudesta tai sen tulevaisuudesta vastaava viranhaltija. Vuosi sitten tammikuussa kunnissa oli saatu aikaan hyvä kriisitietoisuus. Vallalla oli laaja ymmärrys siitä, että väestönliikkeet syventävät kuntatalouden jo ennestään vaikeaa tilaa. Yli 50 kuntaa oli nostanut veroprosenttiaan varmistaakseen tulorahoitustaan.

Edeltävä vuosi 2019 oli historiallisen huono. Vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia oli 65 ja negatiivisten vuosikatteiden määrä oli kasvussa. Kunnan tai konsernitaseen alijäämäisyyden kriteereillä näkymä oli sellainen, että seuraavan viiden vuoden aikana yli puolet tästä kuntajoukosta ohjattaisiin saattohoidossa erityiseen kuntajakoselvitykseen.

Kunnat tekevät vuonna 2020 parhaan tilinpäätöksen pitkään aikaan.

Nyt tilannekuva on muuttunut siten, että kunnat tekevät vuonna 2020 parhaan tilinpäätöksen pitkään aikaan. Kuntien itsensä tekemillä sopeutuspaketeilla pyyhitään kaukonäköisesti seiniä ja talousihmisille näytetään pitkää nenää. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että kuntien päätöksentekijät alkavat luottaa oletettuihin jatkuviin valtion rahahanoihin. Kunnat taistelevat keskenään siitä, kuka saa enemmän rahaa uskotusta jakovarasta, sen sijaan, että näkisivät tarpeelliseksi tarkastella oman kunnan tulo- ja menorakennetta kannattavuuden kautta.

Valtion sopeutuspakettien vaikutukset ovat vain tilapäisiä

Aiempi kriisitietoisuus on muuttumassa tyytyväiseksi hyrinäksi: tästäkin selvittiin. Talousjohdon synkille puheille voidaan viitata kintaalla ja todeta vanhan valtiomiehen sanoin – kyllä valtio aina pelastaa! Siltä se voi näyttääkin, sillä vuonna 2020 vain muutaman kunnan vuosikate on jäämässä pakkaselle ja arviolta 20-30 kuntaa nostaa taseen alijäämän ylijäämäksi. Tämä on pitkälti verotulojen tason säilymisen ansiota useassa kunnassa pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta – uskomatonta on, että vuonna 2020 kuntien verotulot kasvoivat 5,1 prosenttia siitä huolimatta, että BKT laski -3,3 prosenttia! Kunnat eivät kohdanneetkaan sellaista toimintamenojen kasvua ja toimintatulojen laskua kuin pelättiin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että valtion nykymuotoisen koronatuen on ilmoitettu loppuvan vuonna 2021.

Kun korona saadaan toivottavasti kärsittyä ja tämä kuluva vuosi taputeltua, ollaan taas samassa tilanteessa, jossa Harrison Ford on vauhdikkaissa elokuvaseikkailuissaan "Juuri kun luulit selvinneesi". On mahdollista, että jo ensi vuonna kunnissa huomataan, että talouden kantokyvyn ylittävät menot ovat kasvaneet taustalla odottamattomasti ja aivan yllättäen. Koronan runtelemat verotulot eivät enää elvykään. Kunnat velkaantuvat edelleen ja leikkauslistoja tarvitaan vielä enemmän kuin asiaan oikeaan aikaan reagoiden olisi tarvittu.

En vastusta sitä velalla elvyttämistä, sillä esimerkiksi investoinnit aidosti palvelurakennetta uudistaviin ja samalla säästöja tuoviin kohteisiin ovat juuri nyt hyviä asioita. Olen huolissani siitä retoriikasta, että talouden perusteisiin on suorastaan kehotettu olemaan puuttumatta.

Jos kunnan sopeutustarve kuitataan velkarahoituksella, siirretään samalla kiusalliset asiat tulevien sukupolvien huoleksi.

Taloudellinen ahdinko vaatii oikein kohdennettuja toimia

Kaikkein eniten olen harmissani siitä, jos osa kunnan tuottamaa palveluvalikoimaa on poliittisesti sementoitu koskemattomien palveluiden listalle. Samaan aikaan kipuillaan, ettei ole varaa ostaa ikääntyville vaippoja tai lapsille uusia, tai edes vähän käytettyjä koulukirjoja. Eurot olisi jo pitkään pitänyt kohdentaa sinne, missä niitä tarvitaan, sen sijaan, että kohdennusta toteutetaan oman edunvalvonnan nimissä. Rakennemuutokset toteutuvat hitaasti, eikä syvä kriisi muutu hyväksi vieraalla rahalla, vaan syvenee vain entisestään. Niin ikään kriisi ei helpotu verotusta kiristämällä. Veronlisäys ei auta siellä, mistä ihmiset joukkopakenevat tai missä on jo yltäkylläiset palvelut.

Synkästä tilannekatsauksesta huolimatta toivolle riittää aina tilaa. Valoisammalle puolelle tietä päästään, kun siedetään hetki epämukavuutta, luovutaan haihattelusta ja poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen pyrkimisestä ja avataan silmät. Soten voimaantulo tulee auttamaan isoa kuntajoukkoa, joskin se muuttaa kunnan luonnetta hyvinkin paljon. Tässä hetkessä keskeisintä on kuulla ja uskoa virkavastuulla toimivaa talousjohtoa.