Ilmastosuunnitelma – luonnontiedettä vai leadershipiä?
Kuntien rooli ja merkitys ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on ollut valtaosalle kunnista ja kuntapäättäjistä ilmiselvää jo pidempään. Kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu kunnissa, joissa on tehty ilmastosuunnitelma. Valtaosassa niistä kunnista, joissa ilmastosuunnitelmaa ei vielä ole tehty, on alle 10 000 asukasta.
Päästöjä vähennettäessä kaikki langat eivät ole kuntapäättäjien käsissä, mutta esimerkiksi kiinteistöjen lämmityksessä, ruokahävikin vähentämisessä, materiaalien kierrättämisessä, liikenneratkaisuissa sekä maankäytön ja rakentamisen ratkaisuissa kunnat ovat vahvoja toimijoita – yksin ja yhdessä kumppaniensa kanssa. Kuntakonsernien omistajaohjauksessa ilmastoteema onkin yhä useammassa kunnassa läpileikkaava teema.
Kuntien merkitys on tunnistettu myös äskettäin uudistetussa ilmastolaissa, jossa kunnille on säädetty vaatimus tehdä ilmastosuunnitelma itse tai seudullisesti. Jokaisen kunnan tai kuntaryhmän velvollisuutena on työstää ilmastosuunnitelma, jossa ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi huomioidaan varautumisen vaatimus sekä hahmotetaan kunnan mahdollisuuksia kannustaa ja tukea kuntaorganisaation ulkopuolisia toimijoita, kuten yrittäjiä, kuntalaisia ja kuntakonsernin eri toimijoita ilmastotyöhön. Kunnan ilmastosuunnitelma on laadittava tai päivitettävä vähintään kerran valtuustokaudessa ja suunnitelman hyväksyy valtuusto.
Hyvän ilmastotyön ensimmäinen edellytys onkin tavoitteiden täsmentäminen ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden määrittäminen ja vastuuttaminen. Tätä työtä juuri tehdään ilmastosuunnitelmien avulla. Kun suunnitelman kautta vielä haetaan kytkökset muuhun kunnan suunnitteluun, kuten kuntastrategiaan ja vuotuiseen talousarvioon, on tietoisuus ilmastotyön mahdollisuuksista ja resurssointi ohjelman toimeenpanemiseksi saanut vahvat tukijalat. Apua oman ilmastosuunnitelman tekemisen löytyy esimerkiksi täältä. Syksyllä 2023 alkava Kuntaliiton ja FCG:n ILMAVA II -verkostovalmennus antaa niin ikään tukea kuntien ilmastosuunnitelmien tekemiselle.
Toinen itsestään selvä edellytys ilmasto-ohjelman toimeenpanolle on tekemisen selkeä vastuuttaminen ja organisointi. Tässä tullaankin hankalaan kysymykseen, kun ilmastotyö ilmiönä jakaantuu hankalasti kunnan eri toimialoille ja ammattiryhmille. Periaatteessa jokaisella kunnan palvelualueella ja yksittäisellä työntekijällä on vaikuttamisen mahdollisuus ja velvollisuus, mutta valitettavasti kollektiivinen vastuu on usein hutera lähtökohta vahvalle toteutukselle. Onneksi monet kunnat ovat kokeilleet ja löytäneet itselleen sopivan tavan organisoida poikkihallinnollinen työ. Muiden kokemuksista ja toimintamalleista kannattaa ottaa oppia. Lisälukemista myös ILMAVA I -hankesivuilta!
Kunnan oman tilanteen tuntemiseen ja kehitysnäkymien tiedostamiseen perustuva suunnitelma sekä selkeä vastuutus ja resurssointi vie jo pitkälle, mutta kirsikaksi kakun päälle kannattaa tutkiskella, miten johtaminen tukee toimeenpanoa. Johtaminen tarkoittaa usein käytännössä toimeenpanon edessä olevien esteiden raivaamista ja ongelmien ratkaisuun tarvittavien päätösten tekemistä. Ja ongelmista toimeenpanossahan ei yleensä ole pulaa. Usein siteeratun kansainvälisen tutkimuksen mukaan strategioiden toimeenpano ajautuu ongelmiin, koska vain 5 prosenttia henkilöstöstä ymmärtää strategian, johtajista ainoastaan 25 prosentilla kannusteet on kytketty strategiaan, 60 prosenttia organisaatioista ei kytke strategiaa budjettiin ja 85 prosenttia johtoryhmistä käyttää vähemmän kuin tunnin kuukaudessa keskustellakseen strategiasta. Loppujen lopuksi ilmastosuunnitelman teko ja toimeenpano onkin enemmän leadershipiä kuin luonnontiedettä!
