Työhyvinvointi ja työssä suoriutuminen on yhteistyötä

Työkyvyttömyyden kustannukset kunta-alalla ovat suuret, ja ennaltaehkäiseviin toimiin tulisi kiinnittää työyhteisöissä laajasti huomiota. Tavoitteellisella työhyvinvointityöllä ja oikeilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa myös suoriutumiseen ja tuottavuuteen.

Työyhteisössä vaaditaan selkeitä rakenteita ja mittareita, jotta johto, esimiehet ja henkilöstöhallinto voivat yhteistyössä onnistua tehtävässään ja viedä kehityskohteet arjessa käytäntöön. Esimiehiltä kaivataan taitoja johtaa sekä itseään että työntekijöitä. Etenkin henkinen jaksaminen ja siihen puuttuminen ovat arka aihe. Puheeksi ottamista pelätään ja siihen tarvitaan osaamista.

– Työhyvinvoinnin kehittämisen tulisi olla ennakoivaa ja innostavaa, ei pelkkää sairauspoissaolojen tuijottelua ja ihmettelyä. Monesti ollaan myöhässä, kun halutaan parantaa henkilöstön henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Asiantuntijaorganisaatioissa pitäisi olla luovia ratkaisuja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen, sillä pahimmassa tapauksessa henkilöstö kuormittuu työmäärän alle ennen kuin kukaan huomaa tilannetta ajoissa, esimiestyön ja työyhteisöjen valmentaja, tietokirjailija Helka Pirinen sanoo.

Etätyö tuo mukanaan haasteita ja mahdollisuuksia

Työhyvinvointi on toki aina puhututtanut, mutta etenkin tänä vuonna työolot ovat olleet monella tapaa poikkeukselliset, ja tilanne haastaa työnantajia entisestään.

– Poikkeustilanne ja etäjohtaminen asettavat myös omia hyvinvoinnin haasteita. Työhön kyllästymistä ja vaihtelevuuden puutetta on havaittavissa eli sitä kuuluisaa etätyöapatiaa. Henkilöstöhallinnolta kaivataan ketteryyttä rajapinnassa – mitä tarvitaan nyt, jotta hyvinvointi varmistetaan? Esimiestyö on vaativaa, kun henkilöstöä johdetaan etänä tai monipaikkaisesti. Silloin jonkun pitäisi koko ajan varmistaa, miten työntekijät voivat.  Fiilismittarit käyttöön, Pirinen vinkkaa. 

Pirinen näkee vallitsevassa tilanteessa myös positiivista.

– Poikkeustilanne on yhdistänyt ihmisiä ja luonut yhdessä tekemisen meininkiä. Ymmärretään, ettei yksin pärjää. Henkisestä jaksamisesta on tullut aihe, josta ollaan valmiita puhumaan. Varsinkaan nuorille, Y- ja Z-sukupolville  jaksaminen ei ole enää tabu. Ihmiset ovat ymmärtäneet, että itsensä johtaminen taito on yksi johtamisen taito, ja sitä halutaan oppia.

Työhyvinvointityössä tulisi kuitenkin huomioida kaiken ikäiset työntekijät

– Ratkaisut ovat usein liiaksi massaratkaisuja. Jollakin on ruuhkavuodet, joku lähestyy eläkeikää, joku on ensimmäisessä esimiespestissään ja joku uudessa työpaikassa, Pirinen muistuttaa.

Nauru on hyvän työyhteisön indikaattori

Työnantajalla on tärkeä rooli ja vastuu työhyvinvoinnin edistämisessä, mutta jokainen työyhteisön jäsen vastaa omasta hyvinvoinnistaan niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

– Kukaan muu ei ole kiinnostuneempi hyvinvoinnistasi kuin sinä itse. Sinä vakutat siihen eniten. Asiantuntijatyössä syynä uupumiseen voi olla myös liiankin kova uppoutuminen työhön: ei tehdä rajaa työn ja muun elämän välillä. Irtiotot työstä on tärkeitä kaikissa  tehtävissä. Tarvitaan taukoja työpäivän aikana ja työn tuunaamista. Itse voi vaikuttaa niihin eniten.

Viimeisenä Pirinen haluaa tuoda esiin, että nauru ja ilo kuuluvat terveeseen työyhteisöön. 

– Sitä ei työantaja tarjottimella valmiina tuo. Nauru on hyvän työyhteisön indikaattori. Työyhteisön hyvä henki tulee sisältä, ei ulkoa. 

Lisää Helka Pirisen ja muiden työhyvinvoinnin ammattilaisten ajatuksia kuulet FCG:n Työhyvinvointiseminaarissa 10.12. Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan keskustelemaan!