Hyvinvointialueet ovat mahdottoman edessä
Hyvinvointialueilla on edessään mahdoton tehtävä: lain mukaan talouden tulisi olla tasapainossa vuoteen 2026 mennessä. Kuitenkin kolme neljästä alueesta ei näytä yltävän tähän tavoitteeseen – ei ainakaan ilman sopeutuksia, jotka vaarantavat lakisääteisten palveluiden tuottamisen.
Vuodelle 2025 yksikään hyvinvointialue ei saanut suoraan lainanottovaltuuksia. Vasta neuvottelujen jälkeen kuudelle alueelle myönnettiin valtuuksia välttämättömiin hankkeisiin. Ehtona oli kuitenkin talouden ja rahoituksen kantokyky, hyväksytyt sopeutusohjelmat ja uskottavat laskelmat siitä, että rahat riittävät.
Sopeuttamispaineet ovat kuitenkin kohtuuttomat annetussa aikataulussa. Tämän vuoksi lakisääteinen velvoite tasapainottamisesta on aiheuttanut kiireen edistää sopeutusohjelmia tavalla, joka voi vaarantaa palveluiden saatavuuden. Leikkauksilla voidaan aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa. Vaikka laki edellyttää toimenpiteitä, niiden toteuttaminen ei ole käytännössä mahdollista nykyraameissa.
Taloutta olisi mahdollista kehittää ylijäämäiseksi ilman pikaleikkauksia. Sopeuttaminen on mahdollista myös hallitusti – tästä on jo olemassa toimivia esimerkkejä.
Lisärahoituksen saaminen palveluiden tuottamiseen on vaikeaa. Lakisääteistä minimipalvelutasoa ei ole määritelty, ja päätöksiä tehdään tapauskohtaisesti valtiovarainministeriössä – lähes poikkeuksetta hyvinvointialueiden vahingoksi. Prosessi kaipaa kipeästi lisää läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta.
Hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntö on ajanut alueet tilanteeseen, jossa niiden oletetaan leikkaavan ja tasapainottavan, mutta ilman realistisia edellytyksiä onnistua siinä palveluita vaarantamatta.
