Kriisistä kriisiin – vai ratkaisuun?
Kuntien johtaminen on aloitettu uudessa roolissa tämän vuoden alusta hyvinvointialueuudistuksen myötä. Kaikenlaisissa muutoksissa vaaditaan yhteistyötä ja uudenlaiseen rooliin asettautumista sekä virkajohdolta että luottamushenkilöiltä. Yhteistyö on erityisen haastavaa, jos taustalla on johtamisen konflikteja tai kriisejä. Mistä kuntajohtamisen kriiseissä on kysymys ja onko kriiseihin ratkaisukeinoja?
Kuntajohtamisen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Suuret uudistushankkeet ovat useiden vuosien ajan muodostaneet lisäkuorman kuntien perustoiminnan rinnalle, lisäksi pandemia, energiakriisi ja talouden heilahtelut vaikuttavat monin tavoin kuntiin. Valtakunnallisten muutosten ohella jokaisessa kunnassa on omanlaisensa toimintaympäristö ja kuntien erityiskysymyksiä on ratkottava paikallisella tasolla. Kuntia on johdettu ja johdetaan erittäin kovien paineiden alla. Toisinaan paineiset tilanteet johtavat myös vuorovaikutuksen vaikeutumiseen, mikäli keskusteluissa ei löydetä yhteistä suuntaa.
Mistä kriisit kumpuavat?
Kuntajohtamisen ydin on kaksoisjohtamisessa – siinä miten kuntien viranhaltijajohto ja luottamushenkilöjohto onnistuvat tehtävänjaossaan ja roolituksessaan. Kuntajohtamisen kriisit kulminoituvat tyypillisesti tällä rajapinnalla, tosin kriisejä voidaan nähdä myös viranhaltijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen sakatessa tai politiikan muuttuessa riitelyksi. Tutkimus osoittaa, että kriisien taustalla vaikuttavat neljä keskeistä ongelmaa. 1. Puutteelliset johtamisrakenteet luottamushenkilöiden ja viranhaltijajohdon välillä aiheuttavat vuorovaikutuksen ongelmia. Ja joskus rakenteellista puutetta voi olla myös poliittisten ryhmien keskustelupaikoissa 2. Politiikan ristiveto tekee johtamisympäristöstä epävakaan ja vie huomiota asiakysymyksistä ristiriitoihin ja lopulta heikentää päätöksentekokykyä. 3. Johtamisympäristön muutokset, esimerkiksi vaalien jälkeen tai keskeisten toimijoiden vaihtuessa, vaativat luottamuksen rakentamista uudelleen. 4. Vajaaksi jäävä kaksoisjohtamisen vuorovaikutus ja tiedonkulun hankaluudet heikentävät yhteistyön edellytyksiä. Näistä tekijöistä kriisit tyypillisesti lähtevät kumuloitumaan ja pahimmillaan eskaloituvat loanheitoksi julkisilla foorumeilla ja kielteistä kuvaa kunnasta välittäviksi uutisiksi.
Miksi kriiseihin on tärkeää puuttua?
Kriisit vaikuttavat monella haitallisella tavalla kuntiin. Kriisien seurauksena organisaatiot ja erityisesti niiden johtaminen lamaantuvat ja ajautuvat pysähtyneisyyden tilaan niin kehittämisessä kuin edunvalvonnassakin. Kriisi valtaa tilaa ja vie muulta toiminnalta tärkeää aikaresurssia, josta on jo ilman kriisiytymistäkin pulaa monessa kunnassa. Kriisien vaikutukset voivat heijastua organisaatioissa epävarmuutena ja pelkona. Lisäksi heikentynyt työilmapiiri voi johtaa henkilöstövaihdoksiin kriisipesäkkeen ulkopuolellakin. Samalla niin kuntapolitiikan kuin kuntajohtamisen sekä etenkin kriisissä vellovan kunnan maine kärsivät.
Kuntajohtamisen kriiseissä on riskinä kriisikierteeseen ajautuminen. Tilannetta voidaan pyrkiä ratkaisemaan johtajavaihdoksella – joka ei kuitenkaan poista ongelmia tai kriisiytymisen juurisyitä. Pahimmillaan johtajanvaihdos toimii vain siemenenä uudelle kriisille. Kriisien keskiössä ovat vuorovaikutuksen ja luottamuksen ongelmat.
Kriiseissä johtamistila on usein kaventunut ja kaksoisjohtamisen roolit hukassa. Tilanne vaatii vuorovaikutusta, luottamuksen palauttamista sekä toiminnan ja roolijaon selkeyttämistä. Jotta kunnassa voidaan rakentaa uutta, toimivaa johtamiskulttuuria, on ensin tunnistettava ne kipupisteet, joista johtamisen kriisi kumpuaa. Tähän tarvitaan usein ulkopuolista ja puolueetonta apua, jonka avulla voidaan löytää tie ulos kriisistä ja rakentaa uutta toimivaa johtamisympäristöä.
Kunnan kaksoisjohtamisessa vuorovaikutusta eivät harjoita asemat, puolueet tai rakenteet. Ihmiset ja heidän välisensä vuorovaikutus on kaiken ytimessä. Ihmiset ajavat organisaatiot ja kunnat kriiseihin ja ihmiset voivat myös ratkaista kriisit.
