Sote-kustannukset hallintaan
Paljon lupaava otsikko, mutta kuten niin usein, helpommin sanottu kuin tehty. Sosiaali- ja terveysmenot lohkaisevat suuren osan kuntien ja kaupunkien kassasta. Niihin vaikuttaminen on vaikeaa, joissain tapauksissa jopa mahdotonta. Näihin nimenomaisiin kustannuksiin kun vaikuttaa kaikki mahdollinen alkaen arjen sattumuksista maailmantalouteen ja maailmanluokan pandemioihin asti. Jotain on kuitenkin sekä tehtävä että tehtävissä.
Sote-toimialaa pyörittävät ihmiset. Ihmisessähän on se haaste, että hän voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Erityisesti tämä korostuu fyysistä läsnäoloa vaativissa tehtävissä, kuten sairaanhoidossa, jossa multitasking ja tehtävästä toiseen hyppiminen ei ole mahdollista. Toinen kysymys toki on, onko multitaskaus aidosti mahdollista missään, mutta siitä toisella kerralla lisää.
Oletetaan, että työntekijä keskittyy huolella yhteen tehtävään kerrallaan ja tekee oman osaamisensa suhteen oikeaa ja asiakkaalle vaikuttavaa työtä. Tehtävän jokaisen vaiheen avaaminen ja kuvaaminen prosessikaavioksi auttaa hahmottamaan, missä kohdissa prosessia tehtävä ei enää tuota lisäarvoa, vaan on resurssihukkaa.
Lähtökohtaisesti kaiken tekemisen pitäisi tuottaa lisäarvoa jollekin, oli se sitten kunta, kaupunki tai potilas. Rönsyjä leikkaamalla voidaan keskittyä paremmin olennaiseen.
Yleinen taloustieteen lainalaisuus, että tarjonta lisää kysyntää, pitää myös sotemaailmassa paikkansa. Väestön tarpeet eivät kuitenkaan ole sama asia kuin kysyntä. Tarpeen määrittelemiseen tarvitaan tietoa mm. väestönmuutoksesta, ikärakenteesta, sairastavuudesta ja työttömyydestä sekä näiden vaikutuksesta esimerkiksi perheen tilanteeseen – nyt ja tulevaisuudessa. Asiakkaan tunnistetun tarpeen täyttää prosessin mukaisesti toimiva, vaikuttavaa työtä tekevä työntekijä.
Ja edellä sanotun tuloksena sote-kustannukset saataisin hallintaan? Teoriassa ehkä, mutta käytännön tasolle on vielä matkaa. Asiakkaiden mielipiteet, palvelun saavutettavuus, historialliset tekijät, poliittiset linjaukset ja tahtotila viimeistään palauttavat asian takaisin työpöydälle laskettavaksi. Ja kaiken päälle maailma jatkaa muuttumistaan kiihtyvällä vauhdilla. Huh.
Palveluverkkojen ja tilojen suunnittelu, niiden monipuolinen käyttö, digitaalisuuden, kotiin vietävien palveluiden kehittäminen ja kokonaisvaltainen asiakkuusajattelu voisivat olla ainakin ensimmäinen askel onneen, vaikka ei vielä avain kaikkiin oviin. Mutta yhtä tärkeää kuin konkreettiset keinot, on asiakkaiden kuunteleminen ja avoin vuoropuhelu. Välillä on tilanteita, että esimerkiksi jonotusaika on liian pitkä. Kun asia kerrotaan avoimesti ja samoin syy tilanteeseen, ovat useimmat meistä yllättävänkin ymmärtäväisiä. Omaa jonopaikkaa tärkeämpää meille kaikille kuitenkin pitäisi olla heikoimmista huolehtiminen.
