Tarvitaanko kuntia enää soten jälkeen?
Kuntien toiminta käynnistyi kuuluisilla käräjäkivillä erityisesti vähempiosaisten hoidosta – sosiaalitoimen palveluilla. Tästä siirryttiin pian terveydestä ja sairaudesta huolehtimiseen. Koko kuntaperinne on näin vahvasti sitoutunut juuri sote-palveluihin. Nyt – hiukan kärjistäen – sote-palvelut kuuluvat samaan joukkoon kuin poliisi, armeija ja verotus: Näitä asioita kunta ei saa enää järjestää.
Onko kunnilla siis enää merkitystä? Pitäisikö alkaa purkaa – ei vain kuntarakennetta – vaan koko kuntainstituutiota soten toteuduttua? Mikä merkitys on ison seurakunnan kokoisella pienellä kunnalla? Onko kunnilla muuta tehtävää kuin vaakunan kiillotus? Millainen kunta on uudistuksen toteuduttua, hajautuvatko kunnat uudistuksen toteuduttua? Millainen kunta säilyy 2030-luvulle?
Kirja kunnista sote-uudistuksen jälkeen hakee vastauksia
Kesällä 2023 Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS:n toimeksiannosta tehdyssä kirjassa Kunnat hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen koetetaan vastata muun muassa näihin kysymyksiin. Kirjassa kuvataan kuntien tulokseen kirjautuva toiminnallinen muutos, mutta myös osia rahoituksen ja taseen muutoksista.
Keskustelussa on sivuttu sitä, että kuntien olisi oltava jonkinlaisia alueellisia elinvoiman keskuksia, mutta onko aivan pienimmillä kunnilla todellisuudessa mahdollisuutta omin voimin vahvistaa elinvoimaansa? Onko kaikilla kunnilla mahdollisuus rahoittaa elinvoimaa ja hyvinvointia kasvattavia vapaa-ajan palveluita samalla tavalla? Onko käynyt jo niin, että kuntien palvelut ovat asiallisesti ottaen eriytyneet väestön muutosten ja taloudellisten edellytysten vuoksi? Harkittavaksi jää myös se, onko suurten kaupunkien lähes yksinomainen velvollisuus huolehtia ympäröivän maakunnan erityispanostusta vaativista vapaa-ajanpalveluista – tai onko maahanmuutto mieluummin valtion tasoinen investointi kuin isojen kaupunkien omilla resursseillaan hoidettava asia.
Kirjassa tarkastellaan kuntien erilaista eriytymistä, mutta myös sitä, että joillekin kunnille hyvä keskittyy ja joillekin pahakin keskittyy. Kasvussa oleva nuorekas kunta, jolla on hyvät yhteisöverotulot ja hyvätuloisia kuntalaisia, hyvät maanvuokratulot ja -myyntitulot tai esimerkiksi hyvät pysäköintimaksutulot, on jokseenkin eri asemassa kuin kunta, jolla ei ole muita palveluita rahoittavia tuloja, ikääntynyt väestö ja heikko tase. Kunta, jonka konserniyhtiöitä emon on tuettava, on huomattavan heikossa tilanteessa verrattuna kuntaan, jonka toimintakatteen hedelmiä voidaan jakaa emolle. Nykyhetkessä velkainen, nollakorolla rakentanut ja elämän perustanut kunta voi olla isoissa ongelmissa
Väestön kehitys on jatkossakin keskeisin tekijä kuntien kehitykselle. Ketään ei kuitenkaan hyödytä väestöön liittyvien asioiden hokeminen ja asian ympärillä päivittely: on oltava myös ratkaisuja. Heikko väestön kehitys ja kituliaalta näyttävä elinvoima ei kuitenkaan ole kohtalon isku kunnalle, jos kunta ymmärtää asemansa. Heikon väestötilanteen kunta voi nousta kukoistukseen kunnasta riippumattomien syitten takia, kunhan kunnan päätökset ovat oikean suuntaisia – näin esimerkiksi vihreän energian suhteen. Toisaalta historia osoittaa, että pienen kunnan usko siihen, että yksin pystytään vahvistamaan elinvoimaa omalla taloudellisella panostuksella, on osoittautunut haaveeksi. Vaikka kamreeriajattelu voi olla kehittäjänä itseään pitävän kuntajohtajan mielestä myrkkyä, on silti ymmärrettävä oman talouden liikkumavara ja kyky rahoittaa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden taloutta ei voi erottaa täysin toisistaan
Olemme Tuomas Hanhelan kanssa ylläpitäneet kuntien taloutta ennakoivaa laskentaa. Huolimatta joidenkin kumppanien varmuudesta sille, että maailma on edelleen helppo paikka elää kuntien taloudesta huolta pitäville, olen itse hiukan eri mieltä. Kuntien negatiiviset vuosikatteet voidaan torpata vain verojen korotuksilla tai tuntuvalla sopeutuksella massasta, joka on pienentynyt. Hyvinvointialueet ovat ottaneet vastuun soten kasvun rahoituksen riittävyydestä. Tällä hetkellä näyttää, että tehtävä on jollei mahdoton, niin ainakin vaikea. Vaikka valtio sanoo, että kuntien ei pidä olla huolissaan hyvinvointialueiden taloudesta, voi sanoa kuten savolainen sanoisi – ”eppäillä soppii”.
Julkinen talous on samaa taloutta, on edunsaajana sitten kunta tai hyvinvointialue.
