Mikä on vaikuttavaa sairastavuuden vähentämistä ja hyvinvoinnin parantamista?
Ennen vaaleja teimme FCG:llä SDP:n tilauksesta laskelmia siitä, mitä vaikutuksia kansantaloudellemme olisi, jos maamme vähiten ansaitsevan väestönosan terveydentilaa saataisiin parannettua paremmin toimeentulevia vastaavaksi. Taustalla on tieto siitä, että tuloluokkien välillä on merkittäviä terveyseroja siten, että vähän koulua käyneillä ja pienituloisilla lähes kaikki terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ongelmat ovat yleisempiä. Tekemämme selvitys osoitti selkeästi, että sairastavuuden ja sen myötä sairauspäivärahojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisen sekä työllisyyden paranemisen kautta on mahdollista saada aikaan merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä. Tällaisen tuloksen jälkeen ainoa looginen kysymys onkin: Kuinka ihmeessä muutos väestön terveydentilassa tehdään?
Tavoitteena yhdenvertaisempi terveys?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta tehtäessä yksi yhteinen tavoite on ollut terveyden tasa-arvon paraneminen. Sairastuvuus jakautuu epätasaisesti ja sairauksien riskitekijät kasautuvat enenevässä määrin tietylle osalle väestöä. Huono-osaisuuden kasautuminen ei ilmiönä ole Suomessa vielä yhtä näkyvä kuin vaikkapa Atlantin toisella puolella, on se kuitenkin merkittävästi lisääntynyt. Taloudellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen esimerkiksi pitkittyneen työttömyyden vuoksi yhdessä mielenterveyden ongelmien ja päihteiden käytön kanssa synnyttää negatiivisen kierteen ihmisen elämässä. Monista yhtäaikaisista sairauksista ja sosiaalisista ongelmista kärsiviä ihmisiä on sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaista yhä isompi joukko. Riskit kasaantuvat heikon toimeentulon myötä ja toisaalta sairastuminen pitkäaikaisiin sairauksiin heikentää edelleen toimeentuloa. Sairauksien ehkäisyn ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin paranemisen näkökulmasta erityisesti mielenterveyden haasteet ovat keskiössä, kaikissa väestöryhmissä. Mielenterveyden ongelmatkin pyrkivät kasaantumaan heikosti toimeentulevalle väestölle. Huolissaan kannattaa olla etenkin nuorista, joiden kohdalla ongelmat pitkittyvät jopa elinikäisiksi sairauksiksi. Hoidon resurssit on todettu täysin riittämättömiksi ja hoidon puutteessa sairauksien paheneminen aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia pitkien sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden myötä. Työllisyyskehityskin kärsii. Mielenterveyden ongelmiin etsitäänkin parhaillaan kansallisia ratkaisuja siten, että erityisesti perustason mielenterveyspalveluita parannetaan palvelujen kasvavaa tarvetta vastaaviksi. Myös Terapiat etulinjaan -toimintamalli tähtää nykyistä nopeampaan hoidon saatavuuteen mielenterveyden häiriöiden hoidossa.
Somaattisten pitkäaikaisten sairauksien riskiä lisäävät erityisesti väestön ylipainon lisääntyminen, joka on riskitekijänä useissa sairauksissa tyyppi 2 diabeteksesta moniin syöpiin. Muitakin väestön haitallisia elintapoja on syytä huomioida, esimerkkeinä päihteiden käyttö, liikkumattomuus ja ruokavaliomme epäterveelliset tekijät. Näiden riskitekijöiden vähentämiseksi onkin kansallisia suosituksia ja avoimesti käytössä olevia digitaalisia sovelluksia, joiden avulla pyritään vaikuttamaan väestön elintapoihin.
Väestöryhmien väliset terveyserot sekä somaattisten sairauksien että mielenterveyden ongelmien kohdalla ovat koko yhteiskunnan toiminnan haaste, johon vastikään on saatu uusia politiikkasuosituksia asiantuntijaryhmältä.
Terveyden edistäminen kuuluu poliittiselle agendalle
Kevään eduskuntavaalien ja hallitustunnustelujen yhteydessä väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen on esitetty useita eri keinoja. Puolueet ovat omissa ohjelmissaan painottaneet mm. verotuksellisia keinoja väestön elintapojen ohjaamiseksi tai matalan kynnyksen palvelujen lisäämistä nopean ammatillisen tuen saamiseksi. Tavoitteet väestön terveyserojen kaventamiseksi ovat yhteneväiset, keinojen ensisijaisuus vaihtelee. Taustalla on tietoisuus siitä, että yhteiskunnan taloudellinen kestävyys on koetuksella väestön ikääntymisen, sairastavuuden ja sosiaalisten ongelmien lisääntymisen myötä. Selvää on, että terveyseroista tai sosiaalisista ongelmista ei päästä eroon vain sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla – mukaan tarvitaan kaikkia yhteiskunnan sektoreita. Historiastakin tiedämme, että väestön terveys on aikojen saatossa parantunut monin muin kuin terveyden- tai sairaanhoidon keinoin, mm. hygienian, yleisten elinolojen ja koulutustason paranemisen myötä. Toki toimivalla terveydenhuollollakin on ollut oma roolinsa, mm. neuvolajärjestelmämme on tästä erinomainen esimerkki.
Yksilön kohdalla hyvinvoinnin ja terveyden paraneminen on usein yhteydessä hänen omiin elämänvalintoihinsa, joihin hän tarvitsee tukea ja apua. Ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyssä on paljon kehitettävää ja kehittämisellä on kiire, sillä ilman kehitystyötä rajalliset resurssimme eivät riitä tarkoituksenmukaisten palvelujen tuottamiseen väestölle.
Vaikuttavaa vai vaikuttamatonta?
Lääkäri ja tutkija Aleksi Raudasoja kirjoitti 17.4.2023 Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan: ”Käytämme maamme terveydenhuollossa jopa satoja miljoonia euroja hoitokäytäntöihin, jotka eivät tuota potilaalle terveyshyötyä.”
Kirjoituksessa tuotiin esille, että terveydenhuollon resursseja tuhlataan tekemiseen, joka ei hyödytä potilasta ja voi jopa olla haitallista. Mielipidekirjoitus on kirvoittanut jatkokeskustelua turhista käytännöistä, joihin tuhlaantuu kallisarvoisia sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon haasteena onkin pystyä vähentämään toimintoja ja työtä, joilla ei varsinaisesti tuoteta terveyttä ja vapauttaa resursseja terveyttä ja hyvinvointia tuottaviin palveluihin.
Vaikuttamattomista hoitokäytännöistä pitää luopua, vaikka muutos ei ole helppo – tottumus on toinen luonto niin ammattilaisilla kuin asiakkaillakin. Vaikuttamattomista käytännöistä luopumisen edistämiseksi tarvitaan systemaattista hoitojen ja palvelujen prosessien läpikäyntiä ja uudenlaisten yhteistyömallien rakentamista. Hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden parantaminen prosesseja ja yhteistyötä kehittämällä ei ole vain palvelujärjestelmän toiminnan tehostamista, vaan se parantaa myös palvelujen vaikuttavuutta. Sujuvat hoitoketjut ehkäisevät potilaan sairauksien pahenemista ja mahdollisesti nopeuttavat terveyden parantumista. Viiveet hoidon saatavuudessa voivat pahimmillaan johtaa sairauksien pahenemiseen ja raskaampiin hoitoihin. Ei siis ole yhdentekevää, miten hoitoon osallistuvien ammattilaisten ja organisaatioiden yhteistyö sujuu ja miten tehtävät on jaettu tekijöiden kesken. Asiakkaat, joille on kasaantunut useita yhtäaikaisia sairauksia ja muita hyvinvointia heikentäviä ongelmia, tarvitsevat nykyistä räätälöidympää hoitoa ja palvelua. Näiden asiakkaiden palvelutarpeet ovat suuret. Tämän asiakasryhmän tunnistaminen ja eri palveluiden yhteensovittaminen ovat nykyisen palvelujärjestelmämme haasteita.
Vastuu vaikuttavien palvelujen kokonaisuudesta tulee keskittää siten, että asiakas saa avun ilman jatkuvasti vaihtuvia ammattilaisia ja eri palvelupisteitä. Vastuu kokonaisuudesta ja palvelujen yhteensovittamisesta voi olla yhden työntekijän tai tiimin työtä, tärkeintä on, että asiakas saa riittävä tuen ongelmiensa helpottamiseksi. Lukuisten esimerkkien valossa näin ei useinkaan ole vaan asiakas joutuu hakemaan apua toistuvasti ja ajautuu helposti epätarkoitustenmukaisten palvelujen piiriin. Oikea-aikaisen, kevyemmän avun puuttuessa asiakas päätyy raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin.
Vaikuttavuustietoa ja hoitosuosituksia meillä on jo, samoin kuin tietoa toimivista malleista palvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi. Meillä on mahdollisuus kartoittaa kunkin hyvinvointialueen väestön palvelutarpeet ja saatavilla on tieto olemassa olevasta palvelutuotannosta kullakin alueella. Hyödyntämällä johtamisessa tehokkaasti jalostettu tieto, on mahdollista luotsata sosiaali- ja terveydenhuoltomme käytäntöjä kohti vaikuttavia palvelumalleja. Palvelujen vaikuttavuuden tutkimusta ja tutkitun tiedon joustavaa käyttöönottoa tarvitaan jatkuvasti lisää, samoin kuin kokonaan uusia toimintatapoja. Näiden kehittämisestä tukee sote-teknologian kehittyminen. Palveluiden uudistamisessa, voimme me FCG:llä olla monin tavoin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden apuna ja tukena. Väestön terveys, hyvinvointi ja terveyserojen kaventaminen on yhteinen tavoitteemme.
Lue lisää aiheesta
