Sote-alan henkilöstöä kokoontuneena ryhmäksi
Näkemyksiä

Sosiaalihuollon palveluita syytä ajatella uusiksi hyvinvointialueilla 

Uusille hyvinvointialueille on valittu nyt päättäjät, ja työ rakenteiden osalta on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa. Keskustelua palveluiden integraatiosta, saatavuudesta ja terveysasemien paikoista on käyty. Monelle sote-uudistuksessa ja ensi vuonna työnsä aloittavissa hyvinvointialueissa on kyse nimenomaan terveyspalveluista, soten “te”-osasta. “So” loistaa keskusteluissa poissaolollaan. Inhorealisti pohtisi, johtuuko tämä siitä, että sosiaalialan ammattilaisten työn kohteena ovat usein ne, joiden ääni puuttuu yhteiskunnallisesta keskustelusta muutenkin. He ovat usein juuri niitä, jotka ovat yhteiskunnassamme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.  

Siirryttäessä hyvinvointialueille eri suunnista kuvastuu toive: sosiaalialan ymmärrys ja asiantuntemus hyvinvointialueiden johtamisessa ja päätöksenteossa tulisi nostaa tasavertaisesti arvotetuksi terveydenhuollon kanssa. Sosiaalihuollon roolin merkityksellisyys ei näy vain sote-asiakkaiden hyvinvoinnin, elinolosuhteiden ja turvallisuuden parantamisessa, vaan myös kustannuksissa. Kun haasteisiin haetaan ratkaisuja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tehokkaalla tavalla, vältytään suuremmilta kustannuksilta myöhemmin. 

Moniammatillisuudesta, palveluiden integraatiotarpeesta ja työntekijöiden vedosta ja pidosta puhutaan paljon juuri terveyspalveluiden osalta. Nämä asiat ovat yhtä totta sosiaalihuollon puolella. 

Esimerkiksi palveluprosessien tarkastelu asiakkaiden silmin ja yhdessä asiakkaiden kanssa voi avata näkökulmia ja mahdollisuuksia, joita ei ole vielä tunnistettu esimerkiksi toimintatapojen kehittämisen suhteen. Kompleksiset ongelmat vaativat ammattilaisilta yhteistä ajattelua ja tekemistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat käyttävät palveluita ristiin, samanaikaisesti ja eri aikaan. Osa asiakkaista pärjää pienellä kertaluonteisella tuella, kun taas osa tarvitsee niitä tukevimpia terveyden- ja sosiaalihuollon palveluja yhtä aikaa. Moniammatillinen palvelutarpeen arviointi ja palvelutarpeiden tunnistaminen esimerkiksi asiakkaan tarvitsemien sote-palveluiden vaativuuden mukaisesti onnistuu vain yhteistyöllä eri toimijoiden kesken. Tällainen yhteistyö rakentuu luontevasti yhdessä tehden niin, että työntekijät tuntevat toistensa työkentät ja tulevat tutuiksi toisilleen. 

Uusien palvelujen kehittämisen lähtökohdaksi pitäisi tulevaisuudessa ottaa monialaisuus ja yhteinen visio hyvän luomiseksi asiakkaalle. Myös olemassa oleviin haasteisiin, kuten koronapandemian jälkeisen hoito- ja palveluvelkaan vastaamiseen, kannattaisi tarttua voimat yhdistäen. Rajapintana esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla on muistettava kuntien keskeiset toimijat, kuten varhaiskasvatus, koulutus ja nuorisotoimi. Kuntien ja hyvinvointialueiden välinen toimiva yhteistyö on siis toimivien sosiaalipalveluiden lähtökohta myös sote-uudistuksen jälkeen. 

Hyvinvointialueilla on siis tärkeää pitää huolta siitä, että uudistuksessa sosiaalihuolto ei jää terveyspalveluiden jalkoihin ja palveluiden integraatiohyödyt saavuttamatta.

Mistä liikkeelle? 

  1. Muutosjohtamista tehtävä taiten. Sote-palvelujen integrointi lähtee taitavasta muutosjohtamisesta. Tarvitaan rohkeutta katsoa yhteiseen suuntaan ja ryhtyä toimeen asioissa. Integraation hyötyjen esiin nostaminen strategiatasolla ei riitä. Hyvinvointialueilla on varmistuttava siitä, että yhdessä henkilöstön kanssa luodaan yhteinen ymmärrys onnistuneen muutoksen edellytyksistä. 
  2. Tieto kunniaan! Hyvinvointialueilla tarvitaan tietoa sosiaalihuollon merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta sekä erilaisista toimivista ratkaisuista sote-palvelujen integroinnissa. Myös sosiaalihuollon osalta on mittavasti tutkittua tietoa, jota viimeistään nyt kannattaa hyödyntää osana palvelujen suunnittelua.  
  3. Työntekijöiden ääni kuuluviin – ja äänelle vaikuttavuutta. Sosiaalihuoltolaki on velvoittanut kuntia rakenteelliseen sosiaalityöhön toteuttamiseen jo vuodesta 2014. Esillä mediassa on ollut terveydenhuollon työntekijöiden kuormituksen lisäksi myös erityisesti sosiaalityöntekijöiden heikentynyt saatavuus ja rekrytoitujen sosiaalityöntekijöiden pitovoimaisuuden haasteet. Sosiaalityöntekijöiden työskentelyolosuhteisiin on merkitystä silläkin, kuinka he kokevat tulevansa kuulluksi päätöksenteossa. Nyt olisikin oikea aika pohtia, millaisia tarpeita hyvinvointialueiden päättävissä luottamuselimissä on sosiaalihuollon ammattilaisilta ja asiakkailta nousevalle tiedolle ja millaisissa rakenteissa sen hyödyntäminen voisi toteutua ketterästi, ajantasaisesti ja toistuvasti. 
Outi Ahokas
Outi Ahokas
Johtava asiantuntija
+358 40 504 8229