Vaikuttavien palveluiden rakentaminen lähtee kustannusten tuntemisesta. Miksi?
Sote-uudistuksella on kunnianhimoisia tavoitteita. Terveyserojen kaventaminen, yhdenvertaisten palveluiden turvaaminen, palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen, resurssien viisaampi käyttäminen ja sitä kautta sote-kustannusten ja koko yhteiskunnan kustannusten kasvun hillitseminen.
Samaan aikaan keskustellaan siitä, miten itse asiassa sote-kustannuksissa on valtava leikkauspaine. Kun tätä tekstiä kirjoitetaan, Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluita. Soten osalta on selvää, että pienikään kustannusten leikkaaminen ei tule helposti.
Mistä puhutaan, kun puhutaan sote-kustannuksista?
Sosiaaliturvan menot ja sote-menot ovat noin 99 miljardia euroa (THL, 2022). Tästä noin 22 miljardia euroa kuluu Suomessa sote-menoihin – siis niihin palveluihin, joita me suomalaiset käytämme.
Tuo 22 miljardia euroa jakaantuu suurin piirtein siten, että noin viidennes kuluu perusterveydenhuollon palveluihin. Erikoissairaanhoito vie suurimman osuuden, noin 37 prosenttia. Kolmannes, 33 % menee vanhusten ja vammaisten palveluihin. Jäljelle jäävä palanen, alle 10 % käytetään lastensuojeluun sekä muihin lasten ja perheiden palveluun.
Tämä kokonaisuus on tärkeää ymmärtää siksi, että se tekee näkyväksi sen, missä kaikkein suurimmat rahavirrat liikkuvat. Koko järjestelmässä on paljon tarkastelemisen varaa, mutta jo rahasummia seuraamalla on helppoa huomata, että onnistumiset palveluiden oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden parantamisen puolella erikoissairaanhoidossa tuovat suurempia kustannussäästöjä kuin tehostamistoimet lastensuojelun puolella. Vaikka sote-järjestelmämme ei nollasummapeli olekaan.
Hyvinvointialueet eivät ole identtisiä keskenään
Jokaisen hyvinvointialueen lähtöluvut ovat erilaisia. Väestö vaihtelee sairastavuudeltaan ja ikärakenteeltaan. Palveluiden tuotantotavat vaihtelevat, vaikka sairaudet olisivatkin samoja.
Jotta voidaan tehdä oikeanlaisia päätöksiä siitä, miten palveluita kehitetään – ja miten kustannussäästöjä saadaan – jokaisen hyvinvointialueen lähtöluvut pitää ymmärtää aluetasolla syvällisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti.
Nyt näin ei ole.
Ei tietoa kustannuksista? Ei vaikuttavuutta!
Voi olla houkuttelevaa ajatella, että suoritteiden kustannusten seuraaminen ei kerro koko kuvaa eikä ole siksi kiinnostavaa, tai että vaikuttavuuden pitäisi mennä suoritteiden seuraamisen edelle. Osittain tämä näkökulma on ymmärrettävä. Mutta tosiasia on se, että palveluiden ja terveyshyödyn kustannusvaikuttava tuottaminen lähtee nimenomaan soten tuotannon ja kustannusten nykyistä tarkemmasta tuntemisesta.
Kun nähdään yksittäisten potilaiden käyttämät palvelut, voidaan nähdä paremmin myös koko palvelurakenteen vaikutukset palveluiden käyttöön. Ja kun sote-palvelut ja niiden kustannukset tunnetaan paremmin, tietoa pystytään myös yhdistelemään ja sitä kautta hyödyntämään paremmin. Näin poistetaan häiriökysyntää, lisätään palveluiden vaikuttavuutta ja oikea-aikaisuutta.
Datan juuri on ammattilaisissa
Tietoon liittyvistä asioista puhutaan nyt hienoilla termeillä ja suunnitellaan isoja kokonaisarkkitehtuureja. Hyvä niin. Arjessa ollaan kuitenkin vielä ihan toisaalla. Siksi ei saa unohtaa, että tiedon synty lähtee ammattilaisista. Vain ammattilaisten dokumentoiman tiedon avulla voidaan saada tietoa siitä, millaisia potilaita hoidetaan, missä ja miten. Muutoksen on siksi lähdettävä myös heistä.
Sote-ammattilaisten tekemän työn todentamiseen ei riitä enää ”mutu”, vaan tarvitaan tietoa. Asiakkaat, tarpeet ja ongelmat, hoidetut potilaat ja niihin käytetyt resurssit, siis myös kustannukset pitää tietää. Episodipohjaiset asiakas- ja potilasryhmittelyjärjestelmät, itse asiassa logiikat, helpottavat tiedon jäsentämistä ja auttavat näkemään kokonaisuuden. Ne pystyvät kasaamaan yksittäisistä tiedoista hahmotettavan paketin, josta on edelleen mahdollisuus pureutua takaisin yksityiskohtiin. Kun tietoon lisätään vielä mahdollisimman tarkat kustannukset, saadaan erittäin hyvä pohja jalostetun tiedon edelleen hyödyntämiselle.
Ja näin ollaan askel pidemmällä kohti vaikuttavampien palveluiden rakentamista.
