Viikkorahojen niukkuus aikaistaa hyvinvointialueiden uhmaikää – haasteet tulevat koettelemaan kuntien tilahallintoa
Kiinteistötiimimme on pitkään haaveillut ottavansa selkävoiton HVA-uudistuksen kiemuroista sote-kiinteistöjen osalta.
Asiakokonaisuus on osoittautunut hyvin liukkaaksi ja muuntautumiskykyiseksi vastustajaksi. Monien kuntien kanssa käymiemme keskustelujen pohjalta olemme havainneet suurta vaihtelua kuntien tilanteissa ja hyvinvointialueiden sopimusehtoja koskien. Päällimmäisenä on välittynyt valtakunnallisen koordinoinnin puute.
Hyvinvointialueet ovat valitelleet kuntien toimittamien tietojen epämääräisyydestä ja puutteellisuudesta. Myös hyvinvointialueiden tilaamat kohdekohtaiset kuntoselvitykset herättävät huolenaiheita. Alueellisesti korjaustarpeita on määritetty hyvinkin pintapuolisesti – on kuultu muun muassa huhuja 15 minuutin ulkopuolisiin kohdekäynteihin perustuvista katselmuksista.
Näkemyksemme mukaan nämä niin sanotusti parkkipaikalta suoritetut katselmukset eivät ole riittävä tapa tilaverkon suunnitteluun, puhumattakaan sitovien investointien sopimisesta.
Monet, erityisesti keskisuuret ja sitä pienemmät kunnat, ovat ennenkokemattomien haasteiden edessä myös HVA:n palveluverkkoon jäävien kiinteistöjen yhtiöittämisvelvoitteen ja vuokrasopimusehtojen kanssa.
Tilannetta hämmentää entisestään yllä mainittu valtakunnallisen koordinoinnin puute. Hyvinvointialueiden esitykset sopimusehtojen suhteen vaihtelevat suuresti hyvinvointialueiden välillä, mutta myös saman hyvinvointialueen sisällä on tarjottu eri kunnille toisistaan poikkeavia sopimusehtoja. Uhmaikä tuntuu alkavan näiltä osin hieman etuajassa ja ilman rakastavien vanhempien ohjausta.
Uhmaikä tuntuu alkavan näiltä osin hieman etuajassa ja ilman rakastavien vanhempien ohjausta.
Yhteiskunnan kannalta tärkeintä olisi sopimisen reiluus
Sote-kiinteistöyhtiöistä tuskin tulee kunnille rahantekokonetta. Minimitavoitteena tulee olla perustettavien yhtiöiden elinkelpoisuus, jonka myötä vuokrasopimusten ehdot ja vuokrakorvaukset ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa. Lainsäädännön tavoitteena on, että kunnat eivät millään tavalla subventoi terveyspalveluiden järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia.
Uskon, että molemmat osapuolet tarvitsevat asian ratkaisemiseksi avointa ja rehellistä keskustelua, sekä mahdollisesti ulkopuolista apua. Veneen keikuttamiselle ei ole varaa, etenkään kun satamaan ei pääse, elleivät kaikki matkalaiset ole kyydissä.
Voit lukea lisää aiheesta Kalevassa julkaistusta mielipidekirjoituksestani.
Mikäli haluat ajankohtaista tietoa asiakokonaisuuteen liittyen, kannattaa tutustua pian starttaavaan verkostohankkeeseen, jossa mukana asiasisältöä ovat lisäksemme puimassa myös Kuntaliiton ja Senaatti-kiinteistöjen asiantuntijat.
