Julia Virkkala, arkkitehti, kaupunkisuunnittelu
Olen Julia Virkkala ja työskentelen projektiarkkitehtina FCG:n Kaupunkisuunnittelun liiketoiminta-alueella. FCG:n arkkitehdeilla on lisäksi oma poikkitieteellinen yhteisönsä, FCG Arkkitehdit, johon kuuluvat kaikki FCG:llä työskentelevät arkkitehdit.
Olen opiskellut arkkitehdiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa. Aloitin opiskelut vuonna 2007. Tein erilaisia harjoittelu- ja työjaksoja opiskelujen ohessa ja valmistuin vuoden 2019 alkupuolella. Ennen arkkitehtiopintoja opiskelin rakennuspiirtäjäksi rakennustekniikan opistossa Helsingissä.
Arkkitehdiksi olen päätynyt oikeastaan sattumalta. Isä aikoinaan vinkkasi minulle rakennuspiirustuskoulusta, jonne päätin hakea. Myöhemmin on selvinnyt, että yllättävän monella arkkitehdillä on rakennuspiirtäjän koulutus taustalla.
Hevoshommia, esteettömyyskartoituksia ja kaavoitusta
Arkkitehtoninen työurani alkoi jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen rakennusapulaisena. Pääsin näkemään juuritasolta rakennushankkeen ja samalla sain suoritettua opiskeluihin liittyvät työmaaharjoittelut. Kyseessä oli omakotitaloprojekti, jossa työmaalla työskenteli minun lisäkseni muurari sekä kaksi muuta apulaista. Hanke oli paikallisen pienurakoitsijan, joka oli ilmoittanut paikallislehdessä, että hakee harjoittelijaa rakennusprojektille. Hain ja pääsin apulaiseksi.
Noin kymmenen vuotta sitten Suomessa oli haastava kesätyötilanne ja päätin hakeutua töihin Norjaan hevostilalle. Harrastan kenttäratsastusta ja halusin opiskelujen vastapainoksi tehdä töitä hevosten parissa. Hevostelun lisäksi pääsin töihin paikalliseen insinööritoimistoon. Sain tehtäväkseni mm. suunnitella kevyen liikenteen sillan, jolla oli tiukkoja rakenteellisia vaatimuksia.
Norjassa vietettyjen kesien jälkeen siirryin konsultiksi Kynnys konsulteille, jossa tein esteettömyyskartoituksia sekä esteettömään tilasuunnitteluun liittyvää konsultointia. Kolmen Kynnys konsulteilla vietetyn vuoden jälkeen olin yhden kesän kaavoittajana Ylöjärven kaupungilla. Ylöjärveltä siirryin kahdeksi seuraavaksi kesäksi Tampereen kaupungin kaavoitusosastolle. Tätä seurasivat Lappeenrannan kaupunki yhden ja Imatran kaupunki kolmen vuoden työjaksoilla kaavoituksen parissa.
Parasta on itsenäisyys ja vaihtelevat projektit
Urani FCG:llä alkoi tammikuussa 2019. Toimin tuolloin Kaakkois-Suomen arkkitehtien sihteerinä ja tunsin muutamia FCG:läisiä entuudestaan. Polku johti useiden haastattelukierrosten jälkeen nykyiseen positiooni.
FCG:llä työ on hyvin itsenäistä ja vastuullista projektien toteuttamista. Projektit ovat vaihtelevia ja työajoissa joustetaan molemmin puolin. Kun työnantaja joustaa, niin itsekin on valmis joustamaan vastavuoroisesti.
Olen kiinnostunut myös oikeustieteistä ja olen opiskellut vapaa-ajalla omaan toimialaani liittyvää juridiikkaa. Arkkitehdin on hyvä osata erityisesti maankäytön lainsäädäntöön liittyviä asioita. Toinen juridiikkaan liittyvä teema on hankintalaki, joka olisi hyvä tuntea jokaisen, joka myy kunnille tai kaupungeille jotakin.
Töissäni ei ole kahta samanlaista viikkoa. Viikkoon saattaa sisältyä esimerkiksi toimisto- ja maastopäiviä sekä asiakaspalavereita. Kaavoitustöiden lisäksi teen myös rakennushistoriallisia selvityksiä, jotka painottuvat erityisesti kesäaikaan.
Yksi ensimmäisistä töistäni FCG:llä liittyi asiakkaan kaavamuutoksen tekemiseen. Kaavamuutoksen lisäksi ilmeni tarve luonto- ja pohjavesiselvitykselle. Näiden selvitysten jälkeen laadimme asiakkaalle vielä pohjavesiseurantasuunnitelman ja konsultoimme heitä ympäristöluvan laajennukseen liittyvässä asiassa. Haluan tuoda tämän asiakkuuden esille siksi, koska se on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksi projekti voi kasvaa useaksi lisäprojektiksi onnistuneen myyntityön ansiosta. Sen lisäksi, että arkkitehdeillä on ammattinsa puolesta substanssiosaamista, myös myynti- ja asiakkuudenhoitotaidot ovat työelämässä nykyään tärkeässä roolissa.
Oma asenne muutoksen mahdollistajana
Oma asenne on mielestäni tärkein muutoksen generaattori. Jos olet ihmisenä sopeutuva, sinun on helppo muuttua ja olet valmis omaksumaan uutta nopealla aikataululla. Jos kaiken tekee aina samalla tavalla, asiat eivät kehity, vaan lopputulos on aina sama. Uusia tapoja kannattaa kokeilla. Jos muutos ei ole hyvä, voi aina palata vanhaan. Työelämässä muutos on koko ajan läsnä. Itsekin kehittyy samalla, kun opettelee uusia asioita.
Minulla on synnynnäinen vaikea kuulovamma. Sittemmin minulle on tehty sisäkorvaleikkaukset ja nyt kuulen lähes normaalisti. Tämän kokemukseni kautta uskon, että jos on omaa tahtoa, kaikki on mahdollista myös työuralla ja harrastuksissa. Omalla kohdallani tämä on työuran lisäksi konkretisoitunut kilparatsastuksessa. Tähänastista opiskelu- ja työelämääni voisi kuvailla toteamalla, että oikeastaan olen vain ajelehtinut ja sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sattuipa kerran töissä
Kerran olin tekemässä rakennushistoriaselvitystä erään pienen kunnan kunnantalolla. Päivä alkoi kokouksella ja kohdekäynnillä, jonka jälkeen aloin tehdä arkistotyötä. Tapanani on käyttää arkistotyössä puhelimen kameraa aineiston kuvaamiseen.
Iltasella aineistot kuvattuani, aloin tehdä lähtöä kotiin. Arkisto sijaitsi bunkkerissa. Lähdin viemään mappia toiseen huoneeseen ja laitoin bunkkerin panssarioven kiinni. Samalla hetkellä tajusin, että puhelin jäi arkistoon. Kunnantalo oli jo siihen aikaan illasta tyhjä, joten ei auttanut muu kuin lähteä etsimään pelastajaa lähistöltä. Onnekseni tapasin kylän raitilla henkilön, jolla oli avaimet kunnantalolle. Kävimme hakemassa avaimet hänen kotoaan ja pääsin lopulta kotimatkalle puhelin mukanani.