Sairastavuutta laskemalla miljardien eurojen säästöt
Jos sairastavuus kaikkein alimmassa tuloviidenneksessä onnistuttaisiin laskemaan samalle tasolle kuin toiseksi alimmassa tuloviidenneksessä, syntyisi julkiseen talouteen 1,9 miljardin euron nettovaikutus. Jos taas keskimääräinen sairastavuus onnistuttaisiin vähentämään samalle tasolle kuin ylimmässä tuloviidenneksessä, nettovaikutus julkiseen talouteen olisi 10,5 miljardia euroa. Asia selviää FCG Finnish Consulting Groupin SDP:n toimeksiannosta tekemästä selvityksestä, joka pohjautuu Tilastokeskuksen aineistoihin.
Taustalla on paitsi tuloluokkien väliset terveyserot myös terveyspalveluiden saatavuus.
Tuloluokkien välillä on Suomessa merkittäviä terveyseroja. Suurituloiset ovat keskimääräistä terveempiä kuin pienituloiset. Syy-seuraus-suhde on todennäköisesti kaksisuuntainen: Toisaalta ihmisten sairaudet voivat johtaa pienituloisuuteen, toisaalta taas pienet tulot voivat lisätä sairastumisen riskiä.
Terveyspalveluiden saatavuus on myös eriytynyt. Työlliset ovat yleisesti työterveyshuollon piirissä ja sen kautta saatavilla olevien terveyspalveluiden määrä on lisääntynyt.
Vaikutukset julkiseen talouteen syntyvät sitä kautta, että kun sairastavuus vähenee, työllisten osuus kasvaa ja sairauspäivärahalla sekä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus laskee. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden menot laskevat, erityisesti siinä tapauksessa, että sairastavuus kaikkien keskuudessa saataisiin laskettua yhtä alhaiselle tasolle kuin korkeimmassa tuloviidenneksessä.
”Tuloluokkien välisistä terveyseroista ja terveyspalveluiden eriytymisestä on käyty keskustelua aiemminkin. Tämä on valtava kansantaloudellinen kysymys, jota ei voi ohittaa nyt, kun pohdimme julkisen talouden kestävyyttä ja sitä kautta tarvetta rakenteellisille muutoksille”, toteavat selvityksen tehneet FCG:n johtavat asiantuntijat Pasi Holm ja Anne Puumalainen.
