Valtion ja kuntien yhteistyö on avainasemassa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa
Juuri julkaistu Kestävän kehityksen johtaminen ja toimeenpano paikallistasolla (KESTO) -tutkimus korostaa valtion ja kuntien yhteistyön merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimus nostaa lisäksi esiin strategisten johtamismallien ja indikaattorien sekä kuntien keskeisen roolin merkityksen globaalin kestävyysmuutoksen nopeuttamisessa.
Ensi kevään kuntavaalit ja vaalien jälkeinen kuntastrategioiden laatimiskierros nähdään kriittisenä hetkenä tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kuntastrategioiden tulisi olla linjassa kansainvälisten ja kansallisten kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.
Tutkimushanketta johtanut Demos Helsingin vanhempi asiantuntija Kaisa Schmidt-Thomé korostaa, että kunnilla on monissa kestävän kehityksen avainteemoissa vahvaa toimivaltaa ja että työn organisoimiseen tarvitaan kuhunkin kuntaan sopiva tapa johtaa kokonaisuutta.
Kolme konkreettista mallia kestävän kehityksen työn organisoimiseen
Tutkimuksessa kartoitettiin kuntien ja kaupunkien konkreettisia kestävän kehityksen tavoitteita sekä niiden tietopohjaa ja tutkittiin, mitkä seikat estävät ja edistävät kestävän kehityksen nousemista strategisen kehittämisen keskiöön. Paikannettiin hyviä käytäntöjä ja pohdittiin niiden monistettavuutta.
Tuloksena löydettiin strategisen johtamisen malleja kestävän kehityksen työn organisoimiseen. Mallit on rakennettu sekä olemassa olevien toimivien käytäntöjen että hankkeen aikana tehdyn toimintatutkimuksen pohjalta.
Ensimmäisessä mallissa – “Johtotähdet” – kunta on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin korkealla tasolla. Kestävän kehityksen johtajuus on kuntajohdon suojeluksessa, ja kestävälle kehitykselle on asetettu selkeät tavoitteet, joiden saavuttamista seurataan. Työtä saatetaan tehdä myös poikkihallinnollisten ohjelmien kautta tai ulkopuolista rahoitusta sisältävien projektisalkkujen kautta ohjaamalla.
Toisessa mallissa – “Verkostojen voima” – kestävän kehityksen työn omistajuus on eri sektorien asiantuntijoilla ja yhteisvastuulla. Kestävän kehityksen periaatteita kunnioittavat asiantuntijat pitävät yhtä. Vahvan muodollisen päätösvallan sijaan kestävää kehitystä johdetaan usein esimerkin kautta.
Kolmannessa mallissa – “Aktiiviset yksilöt” – kestävän kehityksen työtä ei välttämättä ole virallisesti organisoitu, vaan sitä edistetään esim. kunnanvaltuuston aloitteiden kautta tai kehittämisyhtiöiden projekteissa. Yrittäjillä ja kansalaisyhteiskunnalla voi olla tiettyjä epämuodollisia vastuita. Malli tukeutuu paikallisten ”tulisielujen” aktiivisuuteen.
“Jokaisessa mallissa on hyvät puolensa ja haasteensa”, kertoo hankkeeseen FCG:n Ihmisten ympäristö -tiimistä osallistunut Jani Päivänen. “On hienoa, että kestävä kehitys on kuntapäättäjien ylpeydenaihe ja onnistumisella kilpaillaan. Toisaalta on välttämätöntä, että eri alojen asiantuntijat pitävät yhtä ja löytävät yhteisiä hyötyjä eri tavoitteiden välillä. On myös tärkeää viestiä siitä, että jokainen voi vaikuttaa, ja resursseista riippumatta kunta voi vähintäänkin sallia uudenlaisten toimintatapojen kokeilemisen. Kaikki kunnissa tehtävä kestävyystyö tarvitsee tulisieluja”, toteaa Päivänen.
Suomi ei selviä YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n velvoitteista ilman paikallistason vahvaa panosta. Kunnat ovat keskeinen toimija niin kestävän elinvoiman rakentamisessa, eriarvoisuuden estämisessä kuin hiilijalanjäljen minimoimisessa. Kuntatason työn organisoimiseen ei löydy yhtä patenttiratkaisua vaan kunkin kunnan on löydettävä oma tapansa edetä. Tähän tarpeeseen KESTO-hankkeen mallit tuovat helpotusta.
Tutkimuskonsortioon kuuluivat FCG Finnish Consulting Groupin lisäksi Demos Helsinki, Suomen Ympäristökeskus (SYKE), MayorsIndicators -palvelua ylläpitävä MSDI Oy sekä Suomen Kuntaliitto. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Olli Maijala, joka toimii neuvottelevana virkamiehenä ympäristöministeriössä. Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.tietokayttoon.fi).
