Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kaupunkisuunnittelun kovaa ydintä
Vuoden 2021 syyskuussa Suomen Ilmastopaneeli nosti esiin raportissaan sen, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on suhtauduttava yhtä kiireellisenä ja kriittisenä asiana kuin sen hillitsemiseen. Kasvihuonepäästöjen leikkaaminen on tärkeää, mutta se vaikuttaa ilmastoon viiveellä. Ilmaston lämpeneminen on kuitenkin totta jo nyt.
Hallitustenvälisen Ilmastopaneelin (IPCC) vuoden 2021 raportin mukaan Euroopassa lämpötilojen odotetaan nousevan jopa nopeammin kuin muualla maailmassa. Mitä se tarkoittaa? Kylmien ja pakkaspäivien määrä tulee vähentymään. Kosteus yleistyy Pohjois-Euroopassa talvisin. Rankkasateiden ja tulvien ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämpenemisen ylittäessä 1,5 °C. Metsäpalojen riski meilläkin lisääntyy. Rannikkoalueiden tulvat lisääntyvät, kun merenpinnan muutokset yleistyvät ja kiihtyvät. Kaupunkisuunnittelussa pitäisikin kiinnittää katse siihen, miten sen vaikutuksia ennakoidaan ja arvioidaan – ja siihen, miten siihen sopeudutaan.
Lämpösaarekeilmiö ja viherkerroin esimerkkinä sopeutumistoimista
Ilmastonmuutos pakottaa meidät pohtimaan uudella tavalla sitä, miten suunnittelemme rakennettua ympäristöä ja kaupunkeja. Esimerkiksi talvet ja kesät muuttavat muotoaan, ja kaupunkeja täytyy suunnitella sellaisiksi, että ihmiset pystyvät niissä elämään lämpötilojen noustessakin.
Hyvä esimerkki tällaisesta sopeutumisen suunnittelutyökalusta on viherkerroin. Viherkerroin kuvaa, kuinka paljon tontilla on kasvillisuutta ja vettä viivyttäviä ratkaisuja suhteessa tontin pinta-alaan. Sen avulla voidaan siten varmistaa riittävän viherpinta-alan säilyminen tonteilla. Viherkerrointa on sovellettu suunnittelussa esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella.
Riittävän laajan viherpinta-alan säilyminen tonteilla on tärkeää siksi, että kaupunkien keskustoissa on usein korkeampi lämpötila kuin ympäröivillä alueilla. Tätä ilmiötä kutsutaan lämpösaarekkeeksi, ja se syntyy rakennusten, liikenteen ja teollisuuden tuottamasta hukkalämmöstä sekä kaupungin rakenteisiin varastoituneen auringonsäteilyn vapautumisesta lämpönä. Viemäröinnin takia pienempi osa sadevedestä haihtuu vesihöyrynä ilmaan. Vesihöyry sitoo itseensä lämpöenergiaa, joten vähäisempi haihdunta kohottaa lämpötiloja kaupungissa.
Puut haihduttavat suuria määriä vettä, mikä viilentää lehvästöä ja ilmaa sen ympärillä. Ilman lämpötila saattaa olla puiden haihdutuksen ja varjostamisen ansiosta 1–5 °C alempi kuin ympäristössä. Varjossa oleva pinta taas voi olla 11–25 °C viileämpi kuin varjostamaton pinta. Puiden viilentävä vaikutus rakennusten läheisyydessä auttaa siis säästämään energiaa jäähdytyksestä ja lieventää urbaania lämpösaarekeilmiötä. Puiden jäähdyttävä vaikutus kesällä voi olla jopa 95 kWh/puu. Talvella kylmässä ilmastossa puut toimivat esimerkiksi tuulensuojina ja puut paitsi lämmittävät, myös säästävät lämmityskustannuksia tätä kautta.
Kunnissa ratkaistaan, onnistutaanko ilmastonmuutokseen sopeutumisessa
Kunnilla on merkittävä rooli ilmastotyön edistämisessä, puhuttiinpa sitten sen hillitsemisestä tai siihen sopeutumisesta. Vaikka tähän liittyvä ohjaus ja lainsäädäntötyösäätäminen tapahtuu muualla kuin kunnissa, niiden tahtotila ja tavoitteet tulevat todeksi paikallisella tasolla.
Ilmastonmuutosta ei ole helppo peruuttaa. Sitä kannattaa ja pitää hidastaa. Tämän rinnalla ei voida kuitenkaan unohtaa sitä, että sen mukanaan tuomiin ilmiöihin ja riskeihin pitää myös sopeutua ja varautua niin yhdyskuntarakenteen, liikenneverkoston, kunnallistekniikan ja viheralueverkoston suunnittelussa.
