Totta vai Tarina? Kirja-arvostelussa Kari Hotakaisen Tarina

Kirja-arvostelu: Kari Hotakainen, Tarina

Elämäntöitä -dokumenttisarjassamme juontaja Lotta Hintsa taustoittaa jo ¾ suomalaisen asuvan kaupungeissa. Vaikka kaupungistumisen trendi on selkeä, löytyy Suomesta yhä kuntia, jotka haluavat säilyä elinvoimaisena.

Samaiseen kaupungistumisen teemaan tarttuu myös Kari Hotakainen tuoreessa romaanissaan Tarina. Hotakainen maalaa kirjassaan omintakeista kuvaa muuttuneesta yhteiskunnasta ja äärimmilleen viedystä kaupungistumisen trendistä. Maaseutu on brändätty kaupunkilaisten virkistäytymisalueeksi, josta palvelut, juokseva vesi ja sähköt on katkaistu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ihmisjoukot vaeltavat kaupunkiin, eikä asuntoja riitä kaikille halukkaille. Kaupungin päättäjillä  on edessään ratkaisematon pulma, josta he koittavat selvitä nuhruisten, eli  akateemisten työelämän pätkätyöläisten ja väliinputoajien, avulla.

Hotakainen maalaa kirjassaan omintakeista kuvaa muuttuneesta yhteiskunnasta ja äärimmilleen viedystä kaupungistumisen trendistä.

Hotakaisen Tarinassa elämää ohjaavat ja arvottavat elämykset, vetoavat tarinat ja sisällöntuotanto. Eksyminen on haluttu elämys, jonka voittaa vain totaalinen katoaminen suuretsinnöillä. Eksymisestä selviytymisen paluukyyti tapahtuu helikopterilla, ja sitä täydentää unohtumaton tarina, kolmen ruokalajin päivällinen sekä selfietikulla otettu valokuva etsintäpartion kanssa.

Kun asunnoista on pulaa, tyhjiksi jääneet kauppakeskukset ovat maaseutulaisten väliaikaistiloja ja parakit kaupungin jättömaalle kyhättyjä telttakyliä. Tarina etenee Raatteentie 62 rakennuksen, presidentin ja kauppakeskuksen Taco Bell -ravintolan välisermillä eroteltujen asukkaiden elämän ja ajatusten välillä polveillen.

Nykyajan kunnat pyrkivät uudistumaan ja saamaan energiaa, liikettä ja uusia avauksia niin kuntalaisten kuin alueen yhteisöjen kanssa.

Hotakaisen Tarina tuuppaa lukijan ajattelemaan tulevaisuutta. On totta, että ennakointitietojen perusteella Suomessa on vain kolme väestöltään kasvavaa maakuntaa. Tämänhetkinen väestörakenteemme on rajusti vanheneva, mutta silti harvan suomalaisen kunnan tulevaisuuskuva on kauniisti ja elämänmakuisesti kutistuva. Hotakaisen tulevaisuudessa päättäjät olivat kaukana kaupunkilaisten arjesta. Totuus näyttäytyy onneksi paljon kirjan maalailemaa kuvaa parempana. Nykyajan kunnat eivät vain osallista kuntalaisia aktiivisesti, vaan ne pyrkivät uudistumaan ja saamaan energiaa, liikettä ja uusia avauksia niin kuntalaisten kuin alueen yhteisöjen kanssa.

Toivon, että Hotakaisen Tarina on hauskan hersyvä ja yliampuva dystopia, mutta kaiken varalta tässä muutamia ehdotuksiani kirjan kohtalon välttämiseksi:

1. Ennakoikaa tulevaa ja tunnistakaa omat kilpailuetua tuovat vahvuutenne.
2. Laatikaa yhteinen suunnitelma, joka kehittää toimintaympäristöä suotuisammaksi.
3. Astukaa ulos omista kuplista, olkaa aktiivisia ja uteliaita.
4. Käärikää hihat yhdessä, ottakaa verkostot ja koko kuntayhteisö mukaan.

Esimerkki elävästä elämästä löytyy myös Elämäntöitä-dokumenttisarjastamme! Miten Muoniossa on onnistuttu säilymään elinvoimaisena. Mitkä ovat ne tärkeimmät menestystekijät?

Tutustu Muonion tarinaan