Väestöennuste haastaa kuntia – näin lähdetään ottamaan härkää sarvista

1.10.2021
Elinvoimaiset kunnat

Tilastokeskus julkisti tuoreen väestöennusteensa  30.9. Se ei tarjonnut yllätyksiä. Suomen väkiluku on kääntymässä laskuun vuonna 2034, jolloin väkeä meillä on noin 5,6 miljoonaa. Vain 16 vuotta myöhemmin, vuonna 2050 väkiluku olisi jo vähemmän kuin nyt. 2040-luvulla väkiluku on kasvamassa manner-Suomessa enää vain Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Vielä toistaiseksi samalla uralla olevat Varsinais-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa kääntyisivät muun maan kanssa lasku-uralle.

Tilanne eittämättä haastaa kuntia monesta suunnasta. Mistä verotuloja? Mitä palveluverkolle pitäisi tehdä? Mistä työntekijöitä kuntaan? Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksien etsiminen on täysin mahdollista.

Mistä siis lähteä liikkeelle, kun halutaan tarttua härkää sarvista kunnissa?

  1. Kaikki hyvä suunnittelu ja varautuminen lähtee liikkeelle siitä, että strategiat ja suunnitelmat tehdään todellisen tiedon pohjalta. Miltä tilanne aidosti näyttää nyt ja miltä se realistisesti voi näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä?
  2. Kun tiedämme, miltä tilanne näyttää, on aika lähteä rakentamaan kestävää polkua tulevaa todellisuutta kohti. Se tarkoittaa käytännössä palveluiden sovittamista paitsi kuntalaisten tarpeisiin, myös vähenevien maksajien kannalta sopiviksi. Mikä palvelutarve korostuu? Missä on palveluverkon muutoksen tarvetta? Miten pidetään huolta siitä, että palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti?
  3. Palveluiden tuottamisessa voidaan hakea tiiviimpää yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Alueilla muutokset ovat tyypillisesti samankaltaisia – yhteistyössä voidaan kehittää ja järjestää esimerkiksi palveluita. Myös työntekijöiden saatavuuteen haasteisiin voidaan vastata yhdessä esimerkiksi palkkaamalla kuntarajojen yli yhteisiä työntekijöitä.
  4. Kun palveluista maksavien ihmisten määrä vähenee, kunnissa on syytä tarkastella myös sitä, miten voidaan vahvistaa kunnan kykyä luoda työtä, toimeentuloa ja kasvua hankalissakin tilanteissa . Tämä voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi elinvoima- ja elinkeinopoliittisten ohjelmien luomista kunnalle tai alueelle tai matkailun edistämiseen satsaamista.

Suomen väestökehitykseen liittyvää keskustelua on jatkettava, mutta samalla on valmistauduttava siihen tulevaisuuteen, jota ennusteet meille nyt kuvaavat. Tämän kehityksen tien päässä ei tarvitse olla näivettyminen, mutta muutoksen siellä täytyy olla.