Asiakas- ja potilasluokittelu

Potilasluokittelu- eli casemix-järjestelmät on kehitetty ja niitä ylläpidetään yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden kanssa.  Luokitteluun käytettäviä järjestelmiä ovat

• potilaan koko hoitopolun kattava EPR-potilasluokittelu  
• perusterveydenhuollon avohoidon toiminnan kattava episodipohjainen luokittelu pDRG® 
• suun terveydenhuollon episodipohjainen luokittelu dDRG®  
• erikoissairaanhoidon potilasluokittelujärjestelmä NordDRG®. 

Luokitellut potilas- ja asiakastiedot luovat tietopohjan terveydenhuollon kehittämiselle, hoidon laadun ja kustannustehokkuuden parantamiselle. Tieto on myös pohjana hoidon vaikuttavuuden mittaamiselle kehittäessä arvopohjaista palvelutuotantoa. 

Palveluverkon suunnittelussa ja toiminnan seurannassa ymmärrettävästi luokiteltu potilastieto on välttämättömyys. 

Meillä on pitkä kokemus terveydenhuollon eri palvelujen potilaskohtaisten kustannusten laskennasta.  Kustannusten laskenta kustannus per potilas (KPP) -mallilla on laajasti käytössä erikoissairaanhoidossa ja sitä käytetään enenevästi myös perusterveydenhuollon avohoidossa, kotihoidossa ja muissa palveluissa, joissa on tarvetta asiakaskohtaiselle kustannusten laskennalle.   Alhaalta ylöspäin etenevä, toiminto- ja aikaperusteinen, välisuoritteisiin perustuva kustannusten laskentamalli on eri potilasryhmien kustannusten laskennan perusta potilas- ja asiakasluokittelujärjestelmissä. Mallin avulla voimme laskea potilas- tai asiakaskohtaiset kustannukset eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja niiden muodostamissa palvelukokonaisuuksissa.

EPR-luokittelu kytkee yhteen potilaan hoidon ja sen kustannukset läpi palveluketjun 

Kaikki potilaan saamat terveyspalvelut hoidon organisaatiosta tai hoidonantajan ammatista riippumatta voidaan yhdistää hoitoepisodeiksi. Mukaan voidaan liittää tietoja myös terveydenhuoltoa lähellä olevista sosiaalipalveluista, kuten kotihoidosta, asumispalveluista ja pitkäaikaisesta laitoshoidosta.    EPR-episodit muodostuvat potilaskohtaisesti joko yhden ongelman tai yhteen liittyvien sairauksien hoitokokonaisuuksista. Luokittelussa käytetään osin samaa ryhmittelylogiikkaa kuin perusterveydenhuollon pDRG-potilasluokittelussa, joten nämä kaksi luokittelua voidaan tehdä samanaikaisesti riippuen käytettävän pohjatiedon laajuudesta. Luokittelu rakentuu sosiaali- ja terveydenhuollossa rutiinisti kirjattaviin tietoihin kuten diagnooseihin (ICD10), käynnin syihin (ICPC2) ja muihin kansallisten luokitusten mukaisiin tietoihin. Erillistä tilastointia ei tarvita.  

Hoitoepisodit toimivat terveydenhuollon tuotteistuksen perustana.

Hoidon potilaskohtaisten kustannusten laskentaan on erikoissairaanhoidossa laajasti käytössä välisuoritteisiin perustuva kustannus per potilas -menetelmä (KPP). Se on tarkin menetelmä kohdistaa kustannukset terveysongelmien mukaan. Samalla menetelmällä voidaan laskea kustannuksia esimerkiksi perusterveydenhuollossa tai kotihoidossa EPR-potilasluokitteluun liittyvänä palveluna.    
EPR-järjestelmä tuottaa monipuolisesti yksityiskohtaista tietoa potilaiden saamista palveluista ja niiden kustannuksista. Tarkastelu voi olla maakunnallista tai tuottaja- ja  organisaatiokohtaista ja raporteissa voidaan kuvata laajoja hoitokokonaisuuksia tai pureutua aina yksittäisen potilaan tasolle.  
Maakuntatiedon perusteella voimme vertailla hoidon toteutumista ja kustannuksia eri alueilla, tunnistaa paljon palveluja käyttävät potilasryhmät, seurata palvelujen organisoinnin muutosten vaikutuksia palvelujen käyttöön ja kustannuksiin.  Palveluja tuottava organisaatio saa EPR-järjestelmästä tiedon omista potilasryhmistään ja niiden hoidon kustannuksista, yksiköiden ja eri ammattien välisestä työnjaosta ja mm. diagnoosien ja käynnin syiden kirjaamisen kattavuudesta. 

dDRG tuottaa yhtenäisen palvelutuotannon kuvauksen suun terveydenhuollosta 

dDRG (Dental Care Diagnosis Related Groups) on suun terveydenhuollon tarkasteluun kehitetty episodipohjainen potilasluokittelu- ja tuotteistusjärjestelmä. Järjestelmä tuottaa tietoa väestön suun terveydenhuollon palvelutarpeista, palveluiden käytön syistä ja palveluihin käytetyistä resursseista. 
Järjestelmä yhdistää potilaiden suun terveyden hoitotiedot organisaation kustannus- ja henkilöstötietoihin, jolloin saadaan suun terveyden ongelmia kuvaavia episodeja. Kustannuslaskennassa käytetään kustannukset per potilas -mallia, joka on käytössä myös muissa potilas- ja asiakasluokittelujärjestelmissä.  Järjestelmä perustuu potilastietojärjestelmään rutiinisti kerrytettäviin potilas-, diagnoosi- ja toimenpidetietoihin.

Tietojen perusteella organisaatio pystyy tarkastelemaan potilas- tai episodikohtaisia kustannuksia, eri ammattiryhmien resurssien käyttöä ja suunnittelemaan toimintaa. Tietoa voidaan hyödyntää suun terveyden toiminnan ja talouden ohjaamisessa ja suunnittelussa. Sen lisäksi tieto on tarpeen laadun ja terveyshyödyn mittaamisen tukena. 

pDRG® yhdistää perusterveydenhuollon avohoidon toiminnan ja talouden 

pDRG® (Primary Care Diagnosis Related Groups) on Suomessa kehitetty perusterveydenhuollon episodipohjainen potilasluokittelu- ja tuotteistusjärjestelmä.  Se yhdistää potilaan hoitotiedot organisaation kustannus- ja henkilöstötietoihin. Tulokseksi saadaan tiedot potilaskohtaisista, todellisista kustannuksista ja palvelujen käytöstä. Tiedon avulla on mahdollista suunnitella tulevaa toimintaa ja arvioida tarvittavia resursseja asiakaslähtöisesti.     
Hoitoepisodi muodostuu, kun potilaan käynnit ja tutkimukset ryhmitellään terveysongelmien mukaisiksi hoitokokonaisuuksiksi. Potilaskohtaiset kustannukset lasketaan hyödyntäen organisaation tilinpäätös- ja henkilöstötietoja.  Tuloksena saadaan eri terveysongelmien muodostamat hoitokokonaisuudet ja niiden tuottamisesta muodostuneet kustannukset.  
Helppokäyttöinen järjestelmä perustuu  potilastietojärjestelmään rutiinisti kirjattaviin käyntisyy- ja diagnoositietoihin. Se ei edellytä potilasta hoitavilta ammattilaisilta mitään ylimääräistä tilastointia.    

Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi 

• toiminnan ohjauksessa ja tietoon perustuvassa johtamisessa 
• väestön palvelutarpeiden arvioinnissa 
• organisaation toimintaprosessien kehittämisessä 
• toimipaikkojen sisäisessä ja keskinäisessä kustannusvertailussa 
• henkilöresurssien ja ammattiryhmien välisessä työnjaon arvioinnissa 
• organisaatioiden välisessä benchmarkingissa
• laskutuksen ja budjetoinnin perustana sekä hinnoittelun apuna
• laadun ja saavutetun terveyshyödyn mittaamisessa. 

 pDRG-järjestelmän omistaa Suomen Kuntaliitto, joka myös ohjaa ja valvoo sen kehittämistä.  Lisätietoja myös Kuntaliiton potilasryhmittely- ja tuotteistusjärjestelmät -sivuilta.   

NordDRG tuottaa erikoissairaanhoidon potilaskirjon ja hoidon kustannukset

NordDRG (Nordic Diagnosis Related Groups) on erikoissairaanhoidon potilasluokittelujärjestelmä, joka tuottaa tietoa toiminnan ja talouden suunnitteluun, päätöksentekoon ja seurantaan. Työkalun avulla on mahdollista nähdä, mistä kaikesta erikoissairaanhoito koostuu ja mistä siinä laskutetaan. Järjestelmän avulla voidaan suunnitella ja seurata toimintaa sekä tarkastella kirjaamisen laatua. Myös terveydenhoidon- ja sairaalakustannusten ennakointi on mahdollista. Pitkällä aikavälillä saadaan sairaalakohtaista tietoa, jonka avulla toiminnan ja talouden suunnittelu helpottuu.

NordDRG-järjestelmä mahdollistaa vertailut

Järjestelmän tuottaman tiedon perusteella voidaan vertailla sairaaloiden toimintaa keskenään. Koska eri sairaaloilla on erilaisia potilaita, vertailu tapahtuu samantyyppisten sairaaloiden kesken. Yliopistollisia sairaaloita, keskussairaaloita ja aluesairaaloita voidaan siis verrata vain kaltaistensa kesken.

Oikeudenmukainen hinnoitteluväline

NordDRG-järjestelmä perustuu keskikustannuksiin. Käynnit ja hoitojaksot jakautuvat DRG-ryhmiin, jotka ovat lääketieteellisesti mielekkkäitä ja kustannuksiltaan yhteneväisiä. Hinnoitteluvälineenä se tasoittaa riskiä tuottajan ja tilaajan välillä.

Kaikki potilasta koskevat toiminnot (toimenpiteet, laboratoriotutkimukset, kuvantaminen jne) ja niistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat potilaan kyseiseen hoitojaksoon tai käyntiin. Tieto syntyy rutiinisti hoitoprosessissa kerättävästä informaatiosta. Tiedon tallennuksessa noudatetaan yleisiä periaatteita, jotka määräytyvät WHO:n ja kansallisten ohjeiden sekä kliinisen käytännön mukaan.

Lue lisää myös Kuntaliiton potilasryhmittely- ja tuotteistusjärjestelmät  sekä Nordic Casemix Centren -sivulta.